sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Voisin perustaa kennelin

Kuuntelin viikonlopun aikana neljä tehokasta ja erittäin ammattitaitoisesti vedettyä luentoa, loppukokeessa laitoin rastit oikeisiin ruutuihin ja nyt minulla on todistus Kasvattajan peruskurssin suorittamisesta.  Nyt vain keksimään sopiva kennelnimi, niin voisin perustaa kennelin.

Onko se oikeasti näin helppoa? Teknisesti kyllä. "Töyrynummen touhutassut" olisi paperilla samalla viivalla kaikkien muiden kenneleiden kanssa. Paperityöt hoituisivat virallisilla lomakkeilla ja kaikki näyttäisi hallitulta. Koiranostaja voisi jopa luulla (niinkuin minä joskus kuvittelin), että kennelnimi ja viralliset paperihommat olisivat tae laadusta.

Kuvittelin joskus aiemmin, että Suomen Kennelliitto jollakin tavalla seuraa virallistamiensa kenneleiden toimintaa. Ihan tosissani luulin, että jos kennel toimii liiton suosituksia vastaan, niin pentuja ei voisi esim. rekisteröidä tai huolimattomasta toiminnasta tulisi vähintään julkinen merkintä jonnekin.

Olin ajatellut, että Suomen Kennelliittoa voisi verrata franchising-yritysten kattojärjestöksi. Kennelliitto määrittelee toiminnan raamit ja luo sille puitteet (kennelnimen myöntäminen, sopimukset, koulutus, ohjeet). Kukin toimija (kennel) noudattaa näitä reunaehtoja pysyäkseen osana järjestelmää. En voisi kuvitella, että yhdeltä R-kioskilta saisin ostaa hyvää suklaata, mutta toiselta R-kioskilta minulla olisikin riski saada kakkoslaatuista ja makuvirheistä tuotetta tai että jokin Musti ja mirri -myymälä möisikin saumoistaan ratkeilevia koiran talvipalttoita ja pilaantunutta kissanruokaa. Tällainen yrittäjä menettäisi nopeasti franchising-oikeutensa.

Käytännössä kenneleiden valvontaa ei tunnu olevan ja koiranostaja joutuu vain luottamaan kasvattajan sanaan. Ja tässä vaiheessa on aiheellista korostaa, että niitä hyviä kasvattajia on paljon ja heidän työlleen nostan hattua, chapo! Olen lähiviikkoina itse ollut yhteydessä hyvään kasvattajaan. Olen hänen postituslistallaan ja hän kertoili mukavalla tavalla viimeisimpiä pentu-uutisia. Yhdistelmä on harkittu ja pennut rakkaudella vaalittuja. Pentujen syntymän jälkeen kuitenkin selvisi, että pentujen isän lähisukulaiselle on jouduttu tekemään polvioperaatio. Kasvattaja kertoi tämänkin tiedon avoimesti, vaikka pentujen vanhemmat sinänsä ovat terveitä. Lähisukulaisen luuston epämuodostuma on kuitenkin riski ja etenkin itselleni kovin sairaan bolognesen omistajana ehdoton este pennun hankinnalle. Kasvattajan toiminta oli tässäkin tilanteessa kuitenkin suoraa ja reilua. Hän on tehnyt parhaansa olemassa olevien tietojen pohjalta ja kertoi muuttuneesta tilanteesta avoimesti . Tällaiseen kasvattajaan kannattaa luottaa.

Suomen Kennelliitolla on paperilla hyvältä vaikuttava järjestelmä eri koirarotujen kasvatustyölle. Rotujärjestön tehtävänä on johtaa kunkin koirarodun jalostusta. Rotujärjestö ohjaa jalostusta ja tukee kasvattajia. Rotua harrastava yhdistys tai rotuyhdistys sitten edistää oman rotunsa jalostustyötä. Minulle tuohon järjestelmään on sisäänkirjoitettuna ajatus, että rotuyhdistys noudattaa rotujärjestön ja Kennelliiton linjauksia, mutta tämäpä ei pidäkään paikkaansa.

Rotuyhdistys voi päättää ihan omat jalostuvaatimuksensa ja ne voivat olla hyvinkin paljon väljempiä kuin rotujärjestön tai Kennelliiton ohjeet ovat. Bolognese-rodun osalta tämä näkyy esimerkiksi jalostukseen käytettävien koirien iässä. Yhdistyksen sitoumuskasvattajasopimuksessa uroksen ikä on vähintään 12 kk ja nartun vähintään 18 kk. Kuitenkin jo Kennelliiton kasvattajan peruskurssin vankkana viestinä on, että sekä nartun että uroksen tulee olla vähintään 2-vuotiaita. Perustelut myöhemmälle iälle ovat selkeät. Nuoresta koirasta ei voi vielä nähdä kaikkia ominaisuuksia (luonne, terveys, rakenne), vaan koiran täytyy ensin saada kasvaa aikuiseksi. Uroksilla sperman laatukin on parhaimmillaan, kun se on 18 kk - 7 vuotta.

Nuori matadori-uros on minusta yhdistelmänä aika hurja. Siinä yhdistyvät kaksi haastetta: ikä ja rodun geenipoolin yksipuolistuminen. Bolognese-rodussa tehollinen populaatiokoko on heikko. Vuosina 2013-2017 se on Kennelliiton tilastojen mukaan ollut parhaimmillaan 35% ja pahimmillaan 33%. Kun rodun tehollinen koko jää alle 50%, rodun katsotaan olevan kriittisessä tilassa. Silloin geenimuotoja häviää enemmän kuin luonto pystyy korjaamaan. Bolognese-rodun tila on siis ollut kriittinen jo pitkään. Tähän sopii minusta erittäin huonosti nuorten matadori-urosten käyttö.

WayBack-machine on hauska konsti löytää netistä jo poistettuja sivuja. Sen avulla kaivoin joku aika sitten tämän tiedon: “Suomessa vuosina 2001-2012 syntyneistä 811 bolognesen pennusta 84%:lla (680 pennulla) oli isänään tai isoisänään jokin näistä 5:stä eniten jalostukseen käytetystä uroksesta: Ferro, Gaifridin Baleno Barone, Garellan Niro, H'Abysse des petites Jades tai Kalisto Aphaia.” Samasta sivustosta löytää paljon muutakin mielenkiintoista tietoa esim. bolognese-rodun terveydestä.

Kerran eräs kokenut kasvattaja linjasi, että hän on käyttänyt ja käyttää jatkossakin nuoria uroksia jalostustyössään. Hänellä on siihen perustelunsa (joita ei kuitenkaan tuossa keskustelussa avannut sen enempää). Jos yksittäinen kasvattaja tuntee rodun koirista suuren joukon ja käyttää vain noita tarkkaan tuntemiaan koiria, niin voisin varovaisesti ajatella, että se onnistuisi häneltä. Jos kuitenkin 'ne muut', ne joilla oli vain haaveena saada taloon ihania pentuja tai jotka tulivat perustaneeksi kennelin euron kuvat silmissä ja joiden kennel on kuitenkin paperilla kennel siinä missä tuon osaavammankin kasvattajan kennel on, toimivat saman ohjeistuksen mukaan, niin lopputulos on sattumanvarainen eikä välttämättä kovin kaunis. Bolognese-rodun taso onkin kovin kirjava ja terveydessäkin on parantamisen varaa. Mielestäni juuri kokeneen kasvattajan tulisi puhua tiukkojen ohjeiden puolesta, sillä hän on se, jota "ne muut" käyttävät esikuvanaan.

Näitä olen pohtinut viimeisen vuoden. Kun netti toi vastaani muitakin sairaiden bolojen omistajia, ja erityisesti toisen yhtä sairaan bolon omistajan, niin yhdistimme mietteemme ja otimme Suomen Kennelliittoon yhteyttä. Tutkimme tilastoja ja opettelimme uutta ja kirjoitimme ymmärryksestämme 12-sivuisen yhteydenoton. Saimme siihen myös vastauksen! Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta tulee tarkastelemaan yhteydenottoamme jossain vaiheessa. Ymmärsin, että rodun tuleva JTO luetaan erityisen tarkkaan. Chapo!

Olen kirjoitellut näitä kriittisiä mietteitäni aiemminkin. Eräässä yhteydessä minulle tokaistiin, että perusta sitten oma kennel, niin näet että ei tämä niin helppoa ole. Ei tosiaankaan ole eikä sen pidäkään olla, kun ollaan tuottamassa eläviä olentoja! Kun aikoinaan perustin osakeyhtiön tuottamaan montessorimenetelmän mukaista materiaalia lukemaan oppimisen tueksi, niin minulla oli takana 6 vuotta yliopisto-opintoja, vuosi montessorikoulutusta, vuosien opettajakokemus ja silti minun piti oppia uutta koko ajan. Silloin tuotin vain paperille painettavaa materiaalia. Vastuun elävien olentojen tuottamisesta täytyy olla paljon suurempi.

Ehkä minusta tulisikin hyvä kasvattaja, sillä taidan olla sydämen asioissa sitkeä ja uskollinen enkä päästä itseäni vähällä. Jaksan kaivaa tietoja sinnikkäästi ja osaan yhdistelläkin löytämääni. Pelkkä informaation käsittely ei kuitenkaan ole vielä osaamista saatikka viisautta. Hankittua tietoa täytyy kypsytellä ja verrata toisten kokemuksiin ja tietoihin. Dialogi on siis tarpeen tässäkin asiassa.

Käymäni peruskurssin yhtenä punaisena linjana oli "puhukaa muiden kanssa ja olkaa kriittisiä tekemisiinne". Vaikeat asiat menevät helposti ihon alle, mutta eihän kehittymiseen ole muuta suuntaa kuin virheellisestä tiedosta luopuminen, uuden tiedon liittäminen vanhoihin tietorakenteisiin ja sen kypsyminen viisaudeksi. Syksyllä pidettävä Kasvattajan jatkokurssi saa minusta osallistujan.

Toivottavasti tekemämme yhteydenotto Kennelliittoon voisi tuottaa tietoa, joka kypsyisi viisaudeksi ja olisi omalta osaltaan tukemassa seuraavien suloisten bolognese-sukupolvien syntymistä entistä monipuolisemmin geenein entistä terveempinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti