perjantai 9. maaliskuuta 2018

Pikin jalat ovat kunnossa!

Pitkäjänteinen työ on tuottanut hedelmää ja Pikin jalat ovat nyt kunnossa! Onpa riemukasta! Onnea Piki!
©Esko Lius
Suuri kiitos kuuluu Maria Sukaselle (Tammiston Evidensia), joka on hoitanut Pikin lihaksia hellällä kosketuksella 💕

Kävimme leikkauksen jälkeen kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa. Yhteensä käyntejä kertyi 20. Alussa hoidot painottuivat lihashuoltoon. Maria teki Pikille jumppaohjelman, jota noudatimme enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Maria opasti myös liikunnan vaiheittaisessa lisäämisessä, sillä nuori koira ei tietenkään osaa rajoittaa menemistään itse. Vaikka asiaa osaa toki miettiä tiettyyn rajaan itsekin, niin oli hyvin turvallista puhua auki omat havainnot Pikin liikkeistä Marialle ja yhdessä keskustella seuraavista askelista.

Kun Pikin lihaskunto oli kohonnut sopivasti, aloitimme vesiterapian. Piki tassutteli vesialtaassa hitaasti liikkuvalla matolla ensin lyhyen ajan ja luonnollisesti aikaa ja maton liikkumisnopeutta nostettiin vähitellen. Minunkin silmäni näki, kuinka leikattu jalka teki suuren kaaren sen sijaan, että polvi olisi koukistunut luonnollisella tavalla. Tämä oli alussa ihan normaalia, sillä olihan Pikin polven rakennetta jouduttu korjaamaan reippaasti ja nyt lihakset ja hermotus piti opettaa toimimaan oikein.

Tässä vaiheessa Pikin status oli vielä:
"Staattinen painonvaraus takaosassa: vtj 20% ja otj 80 % takaosasta.
Vtj etureisi aktivoituu, mutta painonsiirroissa vielä varovainen.
Vtj polvessa vapaa liikerata koukistukseen ja ojennukseen, mutta liikeradalla on vielä selkeää aristusta.
Jäykkyys lannerangassa ja lantiossa, kireys molemmissa eturaajoissa hauiksissa ja pinnallisissa rintalihaksissa"

Nyt, neljän kuukauden kuluttua, Pikin status on parantunut huimasti:
"Piki liikkuu symmetrisesti ja puhtaasti sekä käynnissä että ravissa.
Staattinen painonvaraus takaosassa symmetrinen: vtj 50% ja otj 50 % takaosasta.
Takaosa lihasmassaltaan symmetrinen.


Symmetrinen aktiivinen ja passiivinen liikkuvuus vtj polvessa.


Painonsiirrot takaosassa symmetrisesti." 

Lisäksi kaikki jännittäminen on poissa ja Piki odottaa innokkaasti pääsyä Maria luo. Eilistä fysioterapiaa odotellessa Piki katseli tarkkaan kaikki ohikulkijat ja tuijotteli sille oikealle ovelle, josta Maria aina tulee. Mukava hoitaja pysähtyi vielä antamaan Pikille ylimääräisiä rapsutuksia. Maria sai Pikiltä vielä lämpimämmän vastaanoton.



Pikillä ei ole enää tässä vaiheessa tarvetta fysioterapiaan, mutta pientä varovaisuutta on silti hyvä harjoittaa. Koira saa touhuta pihalla vapaasti valvonnan alla, mutta mihinkään ninja-hyppyihin ei pitäisi vielä ryhtyä.

Kaiken kaikkiaan on kulunut vuosi siitä, kun aloin vahvemmin epäillä sitä, että Pikin jaloissa ei ole kaikki kunnossa. Vuoteen on mahtunut päätöksiä ja huolta, sitkeää työskentelyä ja paljon hellittelyä. Nyt elämä voi painottua vielä enemmän hellittelyyn ja kunhan kevät ehtii pidemmälle, pääsemme Pikin kanssa yhteisiin pihahommiin.

©Esko Lius

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa kuulla, että Piki on nyt kunnossa! :) Olet tehnyt todella upean työn Pikin kuntouttamiseksi.

    Minun oli aikaisemmin tarkoitus laittaa sinulle sähköpostia liittyen Kasvattajan painajainen -blogikirjoitukseesi, mutta se vähän jäi, joten kirjoitan sitten nyt.

    Itsekin olen paininut vähän samankaltaisten asioiden kanssa. Koirani täytti juuri kaksi vuotta, ja sen kanssa on rampattu eri eläinlääkäreiden vastaanotoilla harmillisen usein. Koirallani on lievä purentavika (oli jo myyntihetkellä, mutta alennusta en koirasta saanut, koska kasvattaja vakuutteli, ettei hänen kasvateilleen ole ikinä jäänyt purentavikaa. Myöhemmin sain kuulla, että kyseinen purentavika on melko tyypillinen rodussa.), sydämessä sivuääni (todettiin kylläkin vaarattomaksi ns. fysiologiseksi sivuääneksi, jota kuitenkin seuraillaan) ja patellaluksaatio molemmissa polvissa.

    Valitettavan usein se menee niin, että vaikka patellaluksaatio on enemmän tai vähemmän juuri pienten rotujen ongelma, eivät kasvattajat välttämättä tutkituta koiriensa polvia virallisesti, jolloin ostaja voisi varmistua Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä pentueen vanhempien terveystilanteesta. Oman rotuni kohdalla polvien tilannetta pidetään yleisesti hyvänä, ja kasvattajat vaikuttaisivat olevan jopa aikaisempaa laiskempia tutkituttamaan virallisesti jalostuksessa käyttämiensä koirien polvia, mitä nyt olen seurannut viime aikojen pentueita. Jalostustietojärjestelmän mukaan suurin osa rodun koirista, joilta polvet on tutkittu, ovat polvien osalta terveitä, mutta huomioon tulee ottaa sekin, että vain pieneltä osalta ylipäänsä tutkitaan polvet. Minulle yksi kasvattaja perusteli polvien tutkimattomuutta sillä, että kasvattajat ovat niin kokeneita, että osaavat itse tutkia koiriensa polvet, jolloin virallista tutkimusta ei tarvita. Mielestäni aivan naurettava väite, koska eri eläinlääkäritkin saattavat arvioida polvet eri tavalla (esimerkki: ortopedi arvioi koirieni polvien olevan leikkauksen jälkeenkin 1/1, kun taas virallisen polvitutkimuksen tehneen eläinlääkärin mielestä ne ovat 0/0). Niinpä en luottaisi kasvattajan osaamiseen polviasiassa. Muutenkin olen huomannut, että kasvattajat monesti luulevat olevansa eläinlääkäreitä fiksumpia.

    Olen avoimesti puhunut koirani sairauksista rodun Facebook-ryhmässä. Valitettavasti jotkut kokevat sen rodun mustamaalaamisena. On epäilty, että olen itse aiheuttanut koirani perinnöllisetkin viat tai jopa keksinyt niiden olemassaolon saadakseni huomiota, joka on aivan naurettava väite. Kaiken kukkuraksi kasvattajan omainen (tietyistä syistä kasvattaja ei itse enää voi kasvattaa koiria, mutta tämä omainen on suunnitellut jatkavansa kasvatustyötä) otti minuun yhteyttä ja epäsuorasti kehotti minua olemaan hiljaa koirani sairauksista, koska pilaan kennelin maineen (vaikka en koskaan mainitse koirani kennelnimeä kun olen sen sairauksista kertonut, mutta kyllä rodun harrastajat ovat todella hyvin silti perillä siitä kuka on kenenkin kasvatti) ja koska kuulemma kaikki muut kasvattajat paheksuvat toimintaani. Valitettavasti tämä omainen meni sillä kertaa hyssyttelemään väärää tyyppiä. Eräänlaisena henkilökohtaisena keskisormennostona kävin ottamassa koiralleni viralliset tutkimukset silmien, polvien ja sydämen osalta, ja polvilausuntoon tuli tietenkin merkintä, että polvi on leikattu. Hyssyttelyn sijaan laitoin siis terveystiedot julkisiksi, jotta ne ovat nyt kaikkien nähtävillä. Koirani lähisukulaisia on myös parilta kasvattajalla, joten toivon, että he harkitsevat näiden koirien jalostuskäyttöä tarkkaan nyt, kun on ihan yleisesti tiedossa, että niiden sukutauluista löytyy polvisairas koirani.

    VastaaPoista
  2. Se, mitä olen koiramaailmasta oppinut on, että ihmiset ottavat kaikki koiriin liittyvät asiat tosi henkikökohtaisesti. Tietyllä tapaa ihmiset elävät kuplassa, jossa ei haluta nähdä, että siihen omaan rotuun kuuluu myös sairaita yksilöitä. Siksi se, että joku rohkeasti uskaltaa avata suunsa koiransa sairauksista, nähdään helposti vihana rotua kohtaan ja rodun maineen pilaamisena. Myöskään kaikki kasvattajat eivät todellakaan ole rehellisiä, vaikka monesti kasvattajat mielellään haluavatkin antaa itsestään kuvan suorastaan pyhimysmäisinä olentoina, jotka harjoittavat koirankasvatusta ikään kuin hyväntekeväisyytenä ja rahallista tappiota tehden. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kyllä niitäkin kasvattajia löytyy, joilla motiivina on puhtaasti rahan saaminen koirien määrää lisäämällä. Se, että kasvattaja on kennelliiton hyväksymä, ei takaa oikeasti paljon mitään. Toki on myös paljon rehellisiä ja vastuuntuntoisia kasvattajia, jotka tekevät kasvatustyötään aidosti rodun hyväksi. Pointtina kuitenkin se, että kaikki ei ole niin puhtoista kuin annetaan yleisesti ymmärtää.


    Muistaakseni tekstissäsi mainitsit näyttelyt, joten muutama sananen niistä.
    Mielestäni se, että kasvattaja käyttää koiriaan näyttelyssä, ja että koirilla on paljon titteleitä, ei kerro mitään kasvattajan vastuullisuudesta. Itse en arvosta yhtään koiranäyttelytoimintaa, koska siellä arvioidaan vain rodun ulkonäköä ja sen suhdetta johonkin ikivanhaan määritelmään, jota jokainen tuomari tulkitsee vähän eri tavalla. Maailmalla on nähty tapauksia, kun selvästi sairasrakenteisia koiria on palkittu näyttelyissä sarjansa parhaina. Mielestäni koiranäyttelyt ovat osasyy siihen, että osa roduista on pilattu keskittymällä jalostuksessa tietynlaisen ulkonäön tavoitteluun terveyden kustannuksella. Toki osa kasvattajista saa koiran suvun näyttelytitteleillä hyvän syyn lisätä pennun hintaan satasen tai pari lisää,

    Taisin tippua jo itsekin kärryiltä, mikä kirjoitukseni pointti oli. Kai se oli se, että olen kanssasi sama mieltä, ja halusin omalla tarinallani kertoa, että et ole noiden asioiden kanssa yksin.

    Minunkin koirani voi tällä hetkellä hyvin. Paremmin kuin pitkään aikaan. Käytiin vasta fysioterapiassa ja koirani jalka on täysin kunnossa, kunhan koiran vain saisi ymmärtämään, että leikatulle jalalle saisi varata enemmänkin painoa. Saatiin ohjeeksi lisätä liikuntaa ja koiraa saisi pitää vapaanakin. Voimme pitkästä aikaa elää normaalia elämää. Koira lenkkeilee ihan mielellään. Toki koiran ehdoilla mennään: kovilla pakkasilla jätetään lenkkeily suosiolla minimiin, koska leikattu jalka ei tykkää pakkasesta ja koira ottaa sen kokonaan käytöstä pois. Leudoilla säällä kävely sujuukin tosi mallikkaasti, hyvä että koiran perässä edes pysyn. :D

    Hyvää kevättä sinulle ja Pikille. :) Toivon, että Pikin vaikeudet ovat nyt takanapäin ja saatte viettää yhdessä vielä monia monia vuosia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta vastauksestasi! Olen ihan hämmentynyt näin pitkästä ja perusteellisesta viestistä. Onpa hienoa kuulla, että vaikka sinulla ja koirallasi on ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja terveyspulmia, niin haukku voi nyt paremmin. Omistajankin on helpompi rentoutua ja nauttia koiran kanssa puuhailusta, kun terveyshuolet eivät paina mieltä.

    Toivoisin niin, että olisin tämän asian kanssa yksin, sillä silloin meillä olisi terveitä koiria. Minusta on niin surullista, kun eri yhteyksissä todetaan, että tällä rodulla on tyypillisesti näitä ja näitä vaivoja. Pidämme itsestään selvyytenä sitä, että koirarodut ovat sairaita. Ei niin tarvitsisi olla! Tietysti luonto tuottaa myös sairaita yksilöitä, mutta me ihmiset teemme päätöksen kunkin koiran lisääntymisestä. Meillä on valta ja vastuu.

    Kovin moni kohta kommentissasi on sellainen, jonka voin allekirjoittaa. Jalostustietojärjestelmän heikkoudet, pyhimysmäiset kasvattajat ja näyttelyt - kyllä, näin ajattelen itsekin.

    Seuraava postaukseni on hiomista vaille valmis ja siinä kerronkin, mitä olen ystäväni kanssa tehnyt tönäistäkseni muutosta liikkeelle parempaan suuntaan. Jos kerran Kennelliitto on meidän kaikkien rotukoiran omistajien liitto, niin jokainen jäsen voi vaikuttaa sen toimintaan.

    Nautitaan koiristamme ja otetaan itse niitä pieniä askelia ja tehdään niitä pieniä tekoja, joilla seuraavat koirasukupolvet voisivat nauttia terveestä elämästä!

    VastaaPoista