sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kuusi päivää H-hetkeen

Meidän lento Malagaan lähtee ensi lauantaina. Kun matkustamme kahden aikuisen reissuja, niin mies huolehtii pyöränsä hyvissä ajoin kuntoon ja minä laittelen edellisenä päivänä matkalaukkuun omat tavarani. Valmis maailma, joten tavaraa ei tarvita paljon.

Nyt kun koira pääsee mukaan, niin matkaa on pitänyt valmistella jo kuukauden päivät. Koiralle ei olekaan ihan pikku juttu viettää viisi tuntia matkakassissa ja kuunnella outoja ääniä kummallisen hajutulvan keskellä. Piki onkin harjoitellut matkakassissa olemista viimeisen kuukauden ajan. Alussa menimme vain kivoihin kohteisiin ja lyhyitä matkoja, mutta nyt kassi on ollut käytössä kaikilla matkoilla.
Auton etupenkin edessä on kassille sopiva tila.
Piki mahtuu hyvin seisomaan kassissa ja se on tarpeeksi pitkä myös lepäämiseen. Varsinaisen uniasennon kassissa saa, kun sen kääntää kyljelleen. Pikillä on aiempaa kokemusta lentämisestä, mutta silloin matka oli lyhyempi ja koira vasta pentu. Vanhempi koira katsoo maailmaa jo viisaammin eli liian oudot asiat herättävät myös varovaisuutta.

Pikillä on rokotukset muuten kunnossa, mutta Espanjaan on hyvä saada myös suoja leptospiroosia vastaan. Rokote täytyy antaa toistamiseen 2-4 viikon kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta täyden suojan saamiseksi. Lisäksi Piki saa matolääkkeen kaksi kertaa ennen matkalle lähtöä ekionokokkoosia vastaan ja heti matkalta palattuamme kolmannen kerran. Loisäätö punkkeja vastaan on myös hoidettu.

Pikillä on erikoisruokavalio sillä yliherkkyydet kaventavat ruokavaliota. Omat nappulat tulevat siis mukaan. Osa nappuloista täytyy myös pakata käsimatkatavaroihin siltä varalta, että varsinainen laukku eksyisi matkalla.

Pikin toipuminen polvileikkauksesta on myös luonut oman rytminsä näihin viikkoihin. Olemme käyneet kaksi kertaa viikossa vesiterapiassa, että jalan liikkeisiin löytyy normaalit liikeradat ja lihakset vahvistuvat. Pikin leikkauksesta on nyt 13 viikkoa ja ahkera kuntoutus on tuottanut tulosta. Kunhan vältämme vielä rappuja ja hyppimistä ja seuraan tarkkaan koiran mahdollista väsymistä, niin muuten saamme elää reissussa melko normaalia lomalaisen elämää. Märkään rantahiekkaan tassut kuuluukin upottaa.

Kävimme tänään viemässä miehen kentälle ja totuttauduimme lentokentän ääniin ja tuoksuihin. Koira oli  hieman hämmentynyt, mutta ei sen enempää kuin tuossa tilanteessa on hyvä ollakin. Pieni epäluuloisuus on viisautta. Häntä pysyi terhakasti pystyssä ja koira malttoi katsella ympärilleen.

Kotona hauva sai muutaman nappulan ja oikaisi itsensä lepoasentoon. Pienessä päässä myllää nyt monta uutta tuoksua ja kokemusta.
Koira ei vielä tiedä mihin tämä kaikki valmistelu johtaa, mutta minä odotan jo riemulla lämpöä ja lomaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti