sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lyhyessä hihnassa

Leikkauksesta on nyt kolme viikkoa ja koira luulee olevansa terve. Kipulääke ylläpitoannoksella saa  sen erehtymään, mutta onpa silti ihanaa huomata, miten pieni koira piristyy ja innostuu.
©Esko Lius
Ystävälliset rusakot jättävät etupihallemme pieni lahjoja Pikiä varten. Kun kannan Pikin ulos ja lasken sen maahan, se tietää jo rusakoiden lahjakätköt ja haluaa rynnätä tarkastamaan päivän tilanteen. Olenkin jo oppinut joko kantamaan Pikin suoraan pensaan juureen tai sitten antamaan sille sopivasti hihnaa.

Leikanneen lääkärin tiukka ohje oli:

"liikunta lyhyeen taluttimeen kytkettynä 6 viikon ajan (siirretyn sääriluun harjanteen luutuessa) niin, että koiran liikkumista voidaan koko ajan kontrolloida. Liikunta taluttimessa hyvin hidasta vauhtia kävellen, jotta koira joutuu käyttämään tasapuolisesti takajalkoja, liikunnan määrää lisätään asteittain pysytellen niissä rajoissa ettei liikunta aiheuta kipeytymistä, ontumaa. Riehumista, hyppimistä, portaissa kulkemista ja liukastelua on EHDOTTOMASTI VÄLTETTÄVÄ tänä aikana" 

Olen miettinyt lyhyttä hihnaa ei vain senteissä vaan siinä liikkumavarassa, mitä se antaa koiralle. Lyhyt hihna voi nimittäin myös tuoda painetta leikattuun jalkaan. Kun koira pääsee ulos vain kolme kertaa päivässä ja silloinkin sen lenkit ovat vain hippusia sen aiemmista lenkeistä, koiralla on valtava tarve haistella ja kuunnella maailmaa. Se imee itseensä kaiken mahdollisen tuossa lyhyessä ajassa eikä se todellakaan vaan kävele taluttimessa hyvin hidasta vauhtia. Liian lyhyt hihna saa sen pyristelemään entistä tiukemmin eteenpäin ja silloin hihna tuoma etu kääntyy itseään vastaan. Nyt pyrin koko ajan myötäämään ja joustamaan sopivasti, niin että rajoittaminen olisi tilanteeseen nähden riittävää. Aika monta kertaa joudun kuitenkin nappaamaan koiran syliin ja kantamaan sen kotiin, sillä pieni koirasydän sykkii elämänriemua melkoisella innolla.

Kotona ressukka viettää hyvin tylsää elämää. Kun se aiemmin sai kipitellä mukana ympäri taloa ja kiikuttaa lelujaan sinne tänne, on sen paikka nyt joko 'vankina' keittiössä tai sitten sohvalla ihmisen vieressä. Meillä on nyt ollut kotona kompostiaitaa jo 17 kuukautta. Vähitellen voisin jo vaihtaa sisustustyyliä, mutta vedetään tämä nyt loppuun asti mahdollisimman hyvin.
©Esko Lius

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti