perjantai 22. joulukuuta 2017

Jo 6 viikkoa leikkauksesta!

Haasteellisimpina hetkinä tuntui siltä, että tämä päivä ei tulisi koskaan, mutta tänään se on: vasemman polven patellaleikkauksesta on nyt 6 viikkoa! Helpotuksen huokaus. Toki olemme vielä matkalla täyteen kuntoon, mutta henkisesti tämä on minulle tärkeä rajapyykki. Luutuminen on jo aika pitkälti tapahtunut ja voin jo hengittää vähän helpommin.

Olen käyttänyt Pikiä fysioterapiassa nyt kahdesti viikossa. Suurin osa käyntikerroista on ollut vesijumppaa eli kävelyä hitaasti liikkuvalla matolla vedessä. Koira pyöräyttää vielä molempia takajalkojaan ulkokautta eikä taivuta polvea ihan tyylipuhtaasti, mutta suunta on jo selvästi parempi kuin aloittaessa.

Video on kuvattu ensimmäisellä vesijumppakerralla. Kun ohjaaja oli taitava, niin koira kirjaimellisesti söi kädestä ja köpötteli jännityksestä huolimatta ihan tyynesti. Videolla näkyy vielä selvästi tuo varsinkin vasemman jalan pyöräytys.


Kotihoitona meillä on erilaisia jumppaohjeita ja kipulääkitys ylläpitoannoksella vielä jonkin aikaa. Jumppaliikkeet ovat sinänsä yksinkertaisia tehdä, mutta tunnustan, että niiden sijoittaminen viimeisten kouluviikkojen arkeen on ollut aika haasteellista. Jotakin olemme tehneet, mutta enemmänkin olisi voinut.

Tästä huolimatta suunta on oikea ja koiralla alkaa olla jo reippaasti nuoren koiran virtaa kaikessa tekemisessä. Koiralla on ollut erilaista polvivaivaa nyt jo yli vuoden ja ensimmäistä kertaa minusta näyttää siltä, että sen käynti on sellaista kuin koiralla pitääkin olla. Runko pysyy suorassa, askelia ei jää väliin ja lantio ei keiku ylimääräistä. Piki myös ajoittain jo istuu normaalisti eikä aseta vasenta lonkkaa maahan ja istu sen päällä.

Nyt pidämme viikon tauon vesijumpassa ja sitten jatkamme taas 2 kertaa viikossa pitkälle tammikuulle. Näillä näkymin hiihtolomareissulle saan mukaan jo liki normaalisti likkuvan koiran.

Koiran selvästi perempi vointi taitaa olla minun tämän joulun paras joululahjani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti