sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Sitä saa mitä tulee

- Terve, katopa sulla on uusi auto.
- Joo, ostin puoli vuotta sitten, kun halusin sellaisen näppärän 'kauppakassin'.
- ... mutta eihän toi oo mikään 'kauppakassi', toihan on maasturi ...
- Niinhän se on, mutta kauppakirjassa sanotaan, että tää on mini.
- Mut, halusit sä siis maasturin?
- Eikun mä tilasin valkoisen minin, mutta sit mä sain tän.
- Ja sä otit ton vastaan?
- Joo, kato kun nää nykykärryt on sellaisia, että niiden päivittyminen jatkuu pitkään ja se tapahtuu automaattisesti. Tää vastasi kyllä kuvausta silloin kauppahetkellä, mutta nyt kun tää on ruvennu päivittymään, niin tästä on nyt tullut harmaa maasturi.
- Okei..., no onks se muuten toimiva?
- On tää ihan hyvä ajaa, mutta käyttökustannukset on kyllä aika isot. Tässä kun on noita tyyppivikoja.
- Mitäs tässä sitten on?
- Noi takapyörät välillä lonksuu ja ohjattavuus kärsii...
- Ooks sä ollu yhteydessä myyjään? Eihän se nyt noin niiku vois olla.
- Kyllä mä sille laitoin sähköpostia, mutta sille tuli paha mieli, kun mä en ollut tyytyväinen ja kyselin kuluttajansuojan perään. Nyt se ei enää vastaa mun viesteihin.
- Ei oo totta! No, puhuitko sä muiden myyjien kanssa?
- Puhuin mä, mutta ne sano, että tällaisia nää tuotantolinjat nyt vaan on nykyään, että ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Mun ois pitänyt ottaa selvää etukäteen ja tutkia tuotantolinjojen toiminnot paremmin, että oisin niinku ymmärtänyt millaiset riskit näissä on. 
- No, otitko sä selvää?
- Kyllä mä tutkin netistä ja kyselin eri ihmisiltä ja myyjältäkin tietty. Se vaan sano, että tän kohdalla on kaikki kunnossa. Myyjäkin on virallistettu, niin aattelin että kyllä se tietää.
- No, mut ei sitten ihan mennykään kohilleen ...
- Joo, mut ajattele nyt, oishan se aika törkeetä ruveta valittamaan asioista. Myyjilläkin on niin huonot palkat ja ne tekee työtä rakkaudesta autoihin. Kyllä mä tykkään kovasti tästä maasturistakin. Tää on omalla tavallaan tosi hyvä, vaikka vaatiikin noita korjaamokäyntejä aika tiuhaan.

Edellinen postaus käsitteli samaa aihetta, mutta tässä halusin kokeilla vähän muuta tyyliä. Ainakin kirjoittaminen oli kivaa.

Oikeastihan koira on superrakas ja meidän oma, mutta kuvittelin kyllä kilohinnan jäävän alhaisemmaksi. Nyt on mennyt jo 1500€/kilo eikä fysioterapioita ole vielä edes aloitettu. Vaikeaa olla harmistunut näin suloisesta otuksesta, ja enhän minä koirasta olekaan harmissani vaan sen elämänlaadun huonontumisesta. Olisin suonut sille keveämmät askelet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti