torstai 16. marraskuuta 2017

Koiran unilelu

Hauva-vauvana Pikin unilelu oli yhtä iso kuin koko koira. Sen vieressä oli kiva nukkua pentukoiran unia.

Polvileikkauksen jälkeen minä ja Pikin olemme muuttaneet omaan huoneeseen. Meillä on kissa, joka tekee omia vaelluksiaan yöaikaan. Kissa houkuttaa Pikin liian reippaaseen menoon, joten siskonpeti lapsilta jääneen huoneen lattialla on ollut nyt se rauhallisin ratkaisu. Nukkumisen mukavuudesta en sano mitään.

Kun opioidilääkitys on nyt lopetettu, niin koira ei nuku enää hiljaa omassa pedissään vaan lähtee öisin pienille vaelluksille. Toissayönä havahduin koiran kuonoon korvassani. Siinä se tuhisi, pää tyynyllä ja kuono korvassani, hänen suloinen pehmeytensä.

Uninen mieleni ehti miettiä, että tästä tulee nyt huono tapa, mutta sitten käärin koiran paremmin kainaloon. Pieni pehmoeläin, unilelu, Piki minulle ja minä Pikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti