sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kasvattajan painajainen

Kun ostat ensimmäistä koiraasi, ole sinnikäs kyselijä. Älä ajattele, että lukuisat kysymykset saavat sinut näyttämään tyhmältä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, tyhmiä tai puutteellisia vastauksia on.

Jos et jostain syystä (esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi) pääse katsomaan mahdollista tulevaa pentua ja sen emoa etukäteen, niin pyydä nähtäväksesi monta kuvaa ja mahdollisesti myös videota. Kuvien olisi hyvä olla käsittelemättömiä ja monesta suunnasta otettuja. Varmista, että kasvattajan nettisivuilla olevat kuvat ovat juuri näistä pennuista eikä jotain vakiokuvia, joita kasvattaja käyttää. 
Se valkoinen emokoira voi todellisuudessa näyttää myös tältä. Kun kasvattaja sitten sanoo, että "vaaleanruskeat läikät häviävät kyllä", niin älä usko vaan katso emokoiraa.

Jos haluaisit käydä tulevan koirasi kanssa myös näyttelyissä, ole erityisen tarkkana kasvattajan vastauksien kanssa. Jos kasvattaja ei käy näyttelyissä ja kertoo, että "minä en harrasta näyttelyitä", muista olla epäluuloinen ja kysy asiasta lisää.
- Etkö pidä näyttelyiden tunnelmasta?
- Oletko liian kiireinen muuten?
- Onko koirissasi jotain sellaista rakenteellista vikaa, että ne eivät pärjäisi näyttelyissä?

Jos kasvattaja kertoo, että hän kävi aiemmin näyttelyissä, mutta ei käy enää mahdollisen tulevan pentusi isän/emän kanssa, niin ole vielä varovaisempi! Tärkein kysymyksesi on:
- Onko koirassasi siis ilmennyt joku sellainen perinnöllinen vaiva, joka tulisi näyttelyissä ilmi, eikä sitä saisi enää käyttää jalostuksessa?

Kun kasvattaja kertoo sinulle pentujen taustasta numeroin ja kirjaimin, pyydä suomennos koodien merkityksestä mahdolliselle tulevalle pennulle nyt ja tulevaisuudessa. Jos kasvattaja vastaa: "Isällä polvet 0/0 ja silmissä 1 ylimääräinen silmäripsi, muuten ok", jaksa kysyä lisää ja lisää niin kauan, että saat kaiken tarpeellisen tiedon.
- Mistä ylimääräinen ripsi johtuu?
- Mitä haittaa siitä voi olla koiralle tulevaisuudessa?
- Kuinka sitä hoidetaan?
Älä tyydy vastaukseen: "Se vain poltetaan pois ja se on siinä." Oireen hoitaminen on eri asia kuin perinnöllisen sairauden aiheuttamat vaivat jatkossa. Pyydä kasvattajaa kertomaan vaivan nimi ja kertomaan tarkasti lisää.

Kun kasvattaja kertoo "emällä polvet 0/2", anna hälytyskellojen muuttua sumusireeneiksi ja vaadi tarkkoja vastauksia. Älä tyydy siihen, että kerrot olevasi ostamassa ensimmäistä koiraasi ja luotat kasvattajan ammattitaitoon. Älä luota siihen, kun kasvattaja kertoo, että koiralla ei ole mitään vaivaa koodien takana. On sillä! Kasvattaja ei vain huomaa tai ei kerro. Pikkukoirilla ei ole sellaista tapaa, että "ne pomputtavat hauskasti jalkaansa". Pikkukoiratkin liikkuvat niinkuin muutkin koirat.

Jos mahdollisen tulevan pennun isovanhemmissa on ulkomaantuonteja, höristele korviasi epäluuloisena.
- Onko tätä urosta/narttua käytetty aiemmin pennutukseen?
- Millaisia terveystuloksia niillä pennuilla on?
- Halusitko oikeasti tuoda jotain uutta rotuun vai eivätkö muut kotimaiset kasvattajat halunneet myydä sinulle pentua?

Jos kasvattaja kertoo, että tämä rotu on yleensä terve ja sillä on vain joitain perinnöllisiä sairauksia, älä usko. Perinnöllisiä sairauksia on paljon enemmän kuin mitä kasvattajat suostuvat näkemään tai osaavat nähdä. Kaikki kasvattajat eivät toimi rakkaudesta lajiin vaan monien tarkoituksena on saada "vähän joulurahaa" koirabisneksellä. Muista kysyä:
- Millaisia valintoja olet tehnyt pennutuksessa, että tämän rodun tyypilliset perinnölliset sairaudet eivät lisääntyisi?

Muista, että kasvattaja on myyjä ja sinä olet ostaja. Kun kasvattaja kertoo, "Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliittoon, sirutetaan, madotetaan ja eläinlääkäri terveystarkastaa ne ennen luovutusta.", niin älä kuvittele sen tarkoittavan yhtään mitään. Kennelliitto ei valvo kasvattajien toimintaa eivätkä sirutus, madotus ja terveystarkastus takaa mitään. Se on se ritirimpsu, jonka jokainen koiraansa myyvä laittaa ilmoitukseen. Toinen rimpsu on tämä: "Tavoitteena on kasvattaa terveitä koiria."

Muista tarttua sanaan "kasvattaa". Kasvattaminen on jonkin olemassa olevan lisäämistä. Jalostaminen on puolestaan valintoja, joilla pyritään tuottamaan jotain parempaa tai pitämään yllä jotain jo olemassa olevaa hyvää. Tässä vaiheessa kannattaa myös kysyä, onko rodulla JTO. Jalostuksen tavoiteohjelma kertoo yhdessä sovituista linjauksista, jotka auttavat kasvattajaa pennutukseen liittyvissä valinnoissa. Jos JTO puuttuu, ota yhteyttä rotujärjestöön ja ehkä myös Kennelliittoon ja selvitä, miksi ohjelmaa ei vielä ole ja milloin se on tarkoitus saada tehtyä.

Älä ajattele, että jos kasvattajalla on kennel, niin se tarkoittaa samaa kuin luotettava kasvattaja. Kennelnimi tarvitaan siihen, että koirat voi rekisteröidä Kennelliittoon. Se ei ole laadun tae. Kasvattajasitoomuksenkaan allekirjoittaminen voi olla myös vain pala paperia. Ja älä usko, kun luet KoiraNet-jalostustietokantaa. Sinne ilmoitetaan vain viralliset sairaustulokset ja polvitutkimuksienkin tekeminen vaatii erityisosaamista. Eläinlääkärit eivät löydöksiään ilmoita ilman omistajan suostumusta.

Kasvattaja tarvitsee valtavasti tietoa, taitoa ja sydäntä. Yksi mainio kooste löytyy Koirapoliittinen foorumi -nettisivuilta. Kohta "Vastuu pennunostajaa kohtaan" tulisi olla jokaisen kasvattaja huoneentaulu.
Kun olet sitten ostanut pennun, niin rakasta sitä täydestä sydämestäsi ja ole valmis tekemään kaikkesi sen eteen. Pentu rakastaa sinua ja sen hyvä elämä on tämän jälkeen sinusta kiinni. Vastaa sen rakkauteen.
Jos on tarpeen ole pennulle leijonaemo ja tiikeriäiti. Ole yhteydessä kasvattajaan, kun saamasi informaatio ja koiran terveys eivät vastaakaan toisiaan. Uskalla kyseenalaistaa sekä kasvattajan valinnat että sinulle annettu informaatio. Kun kasvattaja vastaa viestiisi, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ja sinä olet ilkeä ihminen, niin tiedät olevasi oikeassa. Hyvän kasvattajan ei tarvitse hyökätä vaan hän ottaa vastuun tekemisistään. Muista, että sinä olet kysynyt kaiken osaamasi ja kasvattajan tulee olla se asiantuntija, joka kertoo sinulle myös enemmän kuin osaat kysyä.

Kun sitten kerrot tilanteesta muille, niin valmistaudu olemaan "tietämätön", "rotuun perehtymätön" ja "suorastaan törkeä", varsinkin jos mainitse kuluttajaviranomaiset. Kasvattajathan "ovat vain ihmisiä", "ei niitä sairaita yksilöitä kukaan tahallaan tee", "kukaan ei pääse tällä rikastumaan". Kestä myös se, että jotkut kasvattajat väittävät vastuun olevan sinulla: "itsehän olet pentusi valinnut ja näin myös hyväksynyt sen suvun". Sinulle voidaan myös vihjailla, että olet itse aiheuttanut koirasi vaivat: "koiran tiputtaminen pentuna voi johtaa polviongelmiin aikuisena. Silloin vastuussa on koiran tiputtaja, ei kasvattaja." Varustaudu myös siihen, että jos olet maininnut sanan "lelukoira", niin sinulle vihjaillaan, että "ei voi ottaa koiraa kuin lelua! tai että "jos ei kestä sitä, että koirasta ei välttämättä kasva täydellistä ja täysin tervettä yksilöä niin kannattaa tyytyä näihin pattereilla toimiviin yksilöihin. Saa sitä mitä haluaakin."

Kun sinusta on nyt tullut kasvattajan painajainen ja saat kokea sanallista tulitusta, ole sitkeä. Asiansa hyvin hoitavien kasvattajien ei tarvitse hyökkäillä ja halventaa. Vie asiaasi sinnikkäästi eteenpäin (Kuluttajariitalautakunta ja Kennelliitto), sillä jos saat edes muutaman kasvattajan olemaan rehellisempiä itselleen, oppimaan virheistään ja jättämään teettämättä pentueet, joiden motiivina on vain raha tai pentueiden määrä, olet saavuttanut paljon.

Kaiken keskellä älä kuitenkaan unohda, että niitä oikeasti hyviä kasvattajia on myös olemassa. He käyvät näyttelyissä ja käyttävät jalostukseen vain terveitä ja mahdollisimman lähellä rotumääritelmää olevia yksilöitä. Heille koirat ovat perheenjäseniä, jotka saavat rakkautta ja hoivaa, mutta joista jokaista ei käytetä jalostukseen. Heille kasvattajan painajainen on sairas pentu etkä sinä pennun ostajana. Jos ostat heiltä perinnöllistä sairautta kantavan koiran, saat siitä rahallisen korvauksen ilman syyttelyitä. Koiran täydellistä terveyttä ei voi täysin taata edes vastuullisilla valinnoilla, sillä geeneillä on omat oikkunsa, mutta tuo rahallinen kompensaatio helpottaa korkeissa hoitokustannuksissa.

Rakasta koirasi ja huolehdi siitä hyvin. Anna sille niin hyvä elämä kuin mitä sen terveydentila sallii. Et ehkä harrasta koiran kanssa näyttelyitä tai agilitya, mutta lämpöä ja läheisyyttä saat joka päivä.




7 kommenttia:

  1. Hei Annu, kirjoitat ihan asiaa. Koiranäyttelyistä mainitsen kuitenkin sanasen. Olen käynyt niissä vuodesta 1989 lähtien, omaan kokemusta viidestä eri kasvattajasta ja olen esittänyt koirani lukemattomissa näyttelyissä. Vaikka näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus on palvella jalostusta ja ne sitäkin tekevät, täytyy myös muistaa, että tämä harrastus on erittäin kilpailuhenkinen ja niin politikoinnilla kuin suhteilla sävytetty. Sen lisäksi, että monet kasvattajat (vaikka kuinka vakuuttaisivat toimivansa koiran terveys edellä) mielellään käyttävät näyttelytähtiä, sijoittavat tuomarit mielellään niin kollegoidensa kuin muitten tuttujensa koiria palkintosijoille. 0lenpa kuullut erään tuomarin jopa sanovan tutulle kasvattajalle, että tuo vaan koirasi kehääni, jos sillä vaan on neljä jalkaa, sijoitan sen hyvin.

    On paljon kasvattajia, jotka osaavat käyttää näyttelyitä hyvänä osviittana jalostuspäätöksiä tehdessään, mutta pelkästään se, että kasvattaja käy näyttelyissä, ei välttämättä tee tästä vastuullista.

    Mutta kuten sanottu, hyvin kirjoitettu. Toivon sydämestäni tsemppiä sinulle ja koirallesi tulevaisuudessa!

    T. L. Numminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ymmärrykseni lisäämisestä. Tuo kilpailuhenkisyys on varmasti totta tässäkin lajissa, mutta selkeä tuomaripeli kummastuttaa. En epäile tarinaasi, mutta hämmästelen toimintatapoja. Sen olen jo näyttelyistä ymmärtänyt, että etelänaapurin puolelta voi saada hyviä sijoituksia helpommalla. Vaan ehkä se on näin kaikissa lajeissa, joissa on vähän osallistujia. Minäkin voisin päästä palkintosijoille pikajuoksussa jos osallistujia olisi kolme ;)

      Niin ja kiitos tsempeistä! Hoitotyö on raskasta, mutta koiran pusut palkitsevat.

      Poista
  2. Hei.

    Hyvä teksti, ja kirjoitat aivan asiaa. Olisiko sinulla sähköpostiosoitetta, johon voi laittaa viestiä? Minulla on kokemusta hieman samankaltaisesta tilanteesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, huonoista kokemuksista on aina ikävä kuulla, mutta kiitos jos haluat jakaa kokemaasi. Minulla on helppo sähköpostiosoite etunimi - ät-merkki - sukunimi. Sinne voit laittaa postia.

      Poista
    2. ja tietysti perään vielä.fi

      Poista
  3. Ikävää, että sinulla on kasvattajista näin negatiivinen mielikuva. On totta, että joillakin kasvattajilla on epäilyttävät ja perin itsekkäät motiivit pentueiden teettämiseen, mutta on myös surullista kuinka tekstistäsi saa mielikuvan, että jokainen kasvattaja on roisto, joka haluaa pissiä tietämätöntä pennunostajaa linssiin. Näinhän asia ei suinkaan ole, ja mielestäni on inhottava asenne alkaa kysellä pentua takaraivossa ajatus, että kaikki mitä kasvattaja kertoo on kyseenalaistettava. Luottamusta vierasta ihmistä kohtaan ei toki rakenneta hetkessä, ja sitä sujuva pennun hankkiminen kasvattajalta vaatii. Luottamuksen tulee myös olla molemminpuolinen. Itse en nimittäin myisi pentua kenellekään joka ei halua/pääse pentuja ja minua tapaamaan ennen luovutusikää - en vaikka henkilö kuinka kuulostaisi mukavalta puhelimessa tai sähköpostissa. Tapaaminen on edellytys pennun varaamiseen, olipa välimatkaa 5 tai 500 kilometriä. Tällöin minä pääsen tutustumaan ostajaan kasvotusten, ja ostaja itse pääsee toteamaan millaisessa ympäristössä pennut kasvavat, millainen niiden emä on ja myös millainen kasvattaja on. Henkilökemioillakin on väliä.

    Sen verran korjaan, että kennelnimeä ei tarvita pentujen rekisteröintiin. Jos PEVISA:n vaatimat tutkimukset on tehty ja pentue muutenkin täyttää rekisteröintivaatimukset pennut voi rekisteröidä kennelnimettömänäkin. KoiraNetiin taas ei ole mahdollista ilmoittaa kuin tietyt asiat, eli vaikka sinne haluaisikin kirjoittaa koirasta kaiken mahdollisen tämä ei onnistu. Siksi koiran vanhemmista on aina hyvä kysellä lisää kasvattajalta, koska kaikkea ei KoiraNetissä tosiaan ole. Sen sijaan sinne päätyvät tulokset ovat virallisia, esim. lonkkakuvat menevät aina ensin Kennelliitolle lausuttavaksi ennen kuin päätyvät KoiraNetiin. Silmätutkimuksia voivat suorittaa vain tietyt eläinlääkärit.

    Kasvattajilla ei ole kristallipalloa, ja sikäli kasvattajatkaan eivät voi tietää mitä kaikkia perinnöllisiä sairauksia pentu voi kantaa. Kaikki nämä eivät myöskään ole korvattavia,vaikka nykypäivän malli tuntuukin olevan, että heti kun ongelmia tulee ollaan kasvattajan pörssillä vaatimassa hyvityksiä. Esimerkiksi perinnölliset silmäsairaudet eivät ole korvattavia, vaikka pennulle tällainen ilmaantuisikin. Lähtökohtaisesti kuitenkin jalostuksessa käytetään terveitä koiria. Nyt ollaan tekemisissä elävien eläinten kanssa, ja vaikka miten hyvältä vanhemmat näyttäisivät paperilla, vaikka ne olisivat terveitä ja vaikka kuinka kartoittaisi suvun terveystilannetta voi yllätyksiä tulla. Fiksu kasvattaja suhtautuu näihin ilmenneisiin ongelmiin asiallisesti, neuvoo ja tukee, ja suhteuttaa ilmaantuneet ongelmat myös tulevaan jalostustyöhönsä.

    Suomessa on tuhansia kasvattajia ja vaikka suurin osa on kunnollisia tavallisia ihmisiä, mahtuu näin suureen joukkoon aina jokunen mätämuna. Toivon kuitenkin, että tämä yksi huono kokemus ei ole täysin romuttanut uskoasi ja luottoasi suomalaiseen koirankasvatukseen, hyviäkin kasvattajia on joka rodussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tekstin tulokulma oli henkilökohtainen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että on erittäin inhottavaa olla tilanteessa, jossa joutuu kyseenalaistamaan kasvattajan antaman informaation. Tätä kokemaani ja siitä noussutta epäluuloa ei kuitenkaan hälventänyt joiltakin muilta kasvattajilta kuullut kommentit.

      Silti olen samaa mieltä kanssasi (ja kirjoitinkin sen tuonne postaukseni loppuosaan), että niitä hyviä kasvattajia on olemassa. Ehkä yksi rajalinja menee rotuyhdistyksen kasvattajalistalla olevien ja niiden vapaiden toimijoiden välillä. Miksi osa tiettyä rotua kasvattavista ei ole rotuyhdistyksen kasvattajalistalla?

      Postaukseni aihe herättää tunteita, ja niin sen pitääkin tehdä. Kyse on tosiaankin elävistä olennoista ja niiden terveys on ihmisten valinnoista kiinni. Kunpa kaikki kasvattajat käyttäisivätkin terveitä koiria ja heidän tarkoituksenaan olisi jalostus eikä rotumäärän lisääminen. Silloin meillä olisi enemmän niitä koiria, jotka voivat nauttia koiramaisesta elämästä koko koiransydämen kyllyydestä.

      Poista