maanantai 27. marraskuuta 2017

Informaatio, tieto ja viisaus

Kuuntelin tänään eläinlääkärin odotustilassa kahden koiraihmisen tarinointia koiriensa sairauksista ja näyttelyistä. Silmieni edessä tuntui vilistelevän kirjainyhdistelmiä ja numerosarjoja, joilla oli heille selvästi sekä tieto- että tunnesisältöä. Yhdessä he nyökyttelivät joillekin numerosarjoille tai niille PIKS-PAKS-POKS-kirjainyhdistelmille, joita näyttelyihmisten kuuluu tietää. Data oli heillä jo muuttunut tiedoksi ja vaikutti siltä, että siitä oli tullut jo viisauttakin.

Minä täytin koira virallisen silmätutkimuksen ennakkotietoja, numerosarjoja ja kirjaimia pieniin ruutuihin. Koira nyhväili kainalossa silmät sumeina. 
Olin hakenut koiran iltapäivän koulutustilaisuuteen mukaan, sillä toipilaana se ei voi olla pitkään yksin. Onneksi esimies ja kollegat suhtautuvat lempeästi myös eläinkuntaan.
Rähmäsilmäinen hauva vinkkaili minulle silmää ja sitä katsellessa ymmärsin tarttua koiran terveyden seuraavaan haasteeseen. Sain ajan silmätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille samalle päivälle.

Pikillä todettiin distichiasis ja punktaatti keratiitti. Neljä ylimääräistä ripseä poistettiin saman tien. Ne olivat varmasti silmän vinkkauksen syynä. Punktaatti keratiitti vaatii silmätippoja viikon ajan ja seurantakäynnin. Se aiheuttaa sarveiskalvolle pistemäisiä haavoja. Vasemmassa silmässä niitä oli enemmän, mutta löydöksiä oli myös oikeassa. Hoitovaste on kuulemma hyvä, mutta edessä voi olla myös elinikäinen hoito. Tällaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Nyt minulla on taas uutta dataa, josta yritän selkeyttää informaatiota ja muokata sitä uudeksi tiedoksi.  Oma kognitiivinen rakenteeni on suuressa myllerryksessä, kun raivaan vanhaa tietoa alas ja pystytän uutta. Tietotaitokin tuntuu loikkivan eteenpäin, sillä osaan nähdä koirani liikkeistä ja pienistä eleistä jo tiettyjä hälytysmerkkejä.

Väitän viisaudenkin kasvaneen tämän prosessin myötä. Viisauteen kuuluu kokemuksen, osaamisen, tiedon ja ymmärryksen lisäksi myös sydän. Kun tuo pieni hauva makaa rentona vieressäni sohvalla ja nukkuu pois päivän kummallisuuksia, niin sydän sanoo, että näitä kokemuksia täytyy jakaa. Kasvattajienkin kuuluu kerätä dataa, muokata siitä informaatiota ja käyttää sitä uusien tietorakenteiden kasvattamiseen. Tiedon täytyy kasvaa myös viisaudeksi. Silloin sydän sanoo, että vähänkään epäilyttävää yhdistelmää ei käytetä jalostukseen.

Jos Pikin voisi rakastaa terveeksi, niin tällä energialla olisi parannettu jo useampikin koira. Nyt täytyy suostua rakastamaan sille mahdollisimman hyvä elämä.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kasvattajan painajainen

Kun ostat ensimmäistä koiraasi, ole sinnikäs kyselijä. Älä ajattele, että lukuisat kysymykset saavat sinut näyttämään tyhmältä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, tyhmiä tai puutteellisia vastauksia on.

Jos et jostain syystä (esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi) pääse katsomaan mahdollista tulevaa pentua ja sen emoa etukäteen, niin pyydä nähtäväksesi monta kuvaa ja mahdollisesti myös videota. Kuvien olisi hyvä olla käsittelemättömiä ja monesta suunnasta otettuja. Varmista, että kasvattajan nettisivuilla olevat kuvat ovat juuri näistä pennuista eikä jotain vakiokuvia, joita kasvattaja käyttää. 
Se valkoinen emokoira voi todellisuudessa näyttää myös tältä. Kun kasvattaja sitten sanoo, että "vaaleanruskeat läikät häviävät kyllä", niin älä usko vaan katso emokoiraa.

Jos haluaisit käydä tulevan koirasi kanssa myös näyttelyissä, ole erityisen tarkkana kasvattajan vastauksien kanssa. Jos kasvattaja ei käy näyttelyissä ja kertoo, että "minä en harrasta näyttelyitä", muista olla epäluuloinen ja kysy asiasta lisää.
- Etkö pidä näyttelyiden tunnelmasta?
- Oletko liian kiireinen muuten?
- Onko koirissasi jotain sellaista rakenteellista vikaa, että ne eivät pärjäisi näyttelyissä?

Jos kasvattaja kertoo, että hän kävi aiemmin näyttelyissä, mutta ei käy enää mahdollisen tulevan pentusi isän/emän kanssa, niin ole vielä varovaisempi! Tärkein kysymyksesi on:
- Onko koirassasi siis ilmennyt joku sellainen perinnöllinen vaiva, joka tulisi näyttelyissä ilmi, eikä sitä saisi enää käyttää jalostuksessa?

Kun kasvattaja kertoo sinulle pentujen taustasta numeroin ja kirjaimin, pyydä suomennos koodien merkityksestä mahdolliselle tulevalle pennulle nyt ja tulevaisuudessa. Jos kasvattaja vastaa: "Isällä polvet 0/0 ja silmissä 1 ylimääräinen silmäripsi, muuten ok", jaksa kysyä lisää ja lisää niin kauan, että saat kaiken tarpeellisen tiedon.
- Mistä ylimääräinen ripsi johtuu?
- Mitä haittaa siitä voi olla koiralle tulevaisuudessa?
- Kuinka sitä hoidetaan?
Älä tyydy vastaukseen: "Se vain poltetaan pois ja se on siinä." Oireen hoitaminen on eri asia kuin perinnöllisen sairauden aiheuttamat vaivat jatkossa. Pyydä kasvattajaa kertomaan vaivan nimi ja kertomaan tarkasti lisää.

Kun kasvattaja kertoo "emällä polvet 0/2", anna hälytyskellojen muuttua sumusireeneiksi ja vaadi tarkkoja vastauksia. Älä tyydy siihen, että kerrot olevasi ostamassa ensimmäistä koiraasi ja luotat kasvattajan ammattitaitoon. Älä luota siihen, kun kasvattaja kertoo, että koiralla ei ole mitään vaivaa koodien takana. On sillä! Kasvattaja ei vain huomaa tai ei kerro. Pikkukoirilla ei ole sellaista tapaa, että "ne pomputtavat hauskasti jalkaansa". Pikkukoiratkin liikkuvat niinkuin muutkin koirat.

Jos mahdollisen tulevan pennun isovanhemmissa on ulkomaantuonteja, höristele korviasi epäluuloisena.
- Onko tätä urosta/narttua käytetty aiemmin pennutukseen?
- Millaisia terveystuloksia niillä pennuilla on?
- Halusitko oikeasti tuoda jotain uutta rotuun vai eivätkö muut kotimaiset kasvattajat halunneet myydä sinulle pentua?

Jos kasvattaja kertoo, että tämä rotu on yleensä terve ja sillä on vain joitain perinnöllisiä sairauksia, älä usko. Perinnöllisiä sairauksia on paljon enemmän kuin mitä kasvattajat suostuvat näkemään tai osaavat nähdä. Kaikki kasvattajat eivät toimi rakkaudesta lajiin vaan monien tarkoituksena on saada "vähän joulurahaa" koirabisneksellä. Muista kysyä:
- Millaisia valintoja olet tehnyt pennutuksessa, että tämän rodun tyypilliset perinnölliset sairaudet eivät lisääntyisi?

Muista, että kasvattaja on myyjä ja sinä olet ostaja. Kun kasvattaja kertoo, "Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliittoon, sirutetaan, madotetaan ja eläinlääkäri terveystarkastaa ne ennen luovutusta.", niin älä kuvittele sen tarkoittavan yhtään mitään. Kennelliitto ei valvo kasvattajien toimintaa eivätkä sirutus, madotus ja terveystarkastus takaa mitään. Se on se ritirimpsu, jonka jokainen koiraansa myyvä laittaa ilmoitukseen. Toinen rimpsu on tämä: "Tavoitteena on kasvattaa terveitä koiria."

Muista tarttua sanaan "kasvattaa". Kasvattaminen on jonkin olemassa olevan lisäämistä. Jalostaminen on puolestaan valintoja, joilla pyritään tuottamaan jotain parempaa tai pitämään yllä jotain jo olemassa olevaa hyvää. Tässä vaiheessa kannattaa myös kysyä, onko rodulla JTO. Jalostuksen tavoiteohjelma kertoo yhdessä sovituista linjauksista, jotka auttavat kasvattajaa pennutukseen liittyvissä valinnoissa. Jos JTO puuttuu, ota yhteyttä rotujärjestöön ja ehkä myös Kennelliittoon ja selvitä, miksi ohjelmaa ei vielä ole ja milloin se on tarkoitus saada tehtyä.

Älä ajattele, että jos kasvattajalla on kennel, niin se tarkoittaa samaa kuin luotettava kasvattaja. Kennelnimi tarvitaan siihen, että koirat voi rekisteröidä Kennelliittoon. Se ei ole laadun tae. Kasvattajasitoomuksenkaan allekirjoittaminen voi olla myös vain pala paperia. Ja älä usko, kun luet KoiraNet-jalostustietokantaa. Sinne ilmoitetaan vain viralliset sairaustulokset ja polvitutkimuksienkin tekeminen vaatii erityisosaamista. Eläinlääkärit eivät löydöksiään ilmoita ilman omistajan suostumusta.

Kasvattaja tarvitsee valtavasti tietoa, taitoa ja sydäntä. Yksi mainio kooste löytyy Koirapoliittinen foorumi -nettisivuilta. Kohta "Vastuu pennunostajaa kohtaan" tulisi olla jokaisen kasvattaja huoneentaulu.
Kun olet sitten ostanut pennun, niin rakasta sitä täydestä sydämestäsi ja ole valmis tekemään kaikkesi sen eteen. Pentu rakastaa sinua ja sen hyvä elämä on tämän jälkeen sinusta kiinni. Vastaa sen rakkauteen.
Jos on tarpeen ole pennulle leijonaemo ja tiikeriäiti. Ole yhteydessä kasvattajaan, kun saamasi informaatio ja koiran terveys eivät vastaakaan toisiaan. Uskalla kyseenalaistaa sekä kasvattajan valinnat että sinulle annettu informaatio. Kun kasvattaja vastaa viestiisi, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ja sinä olet ilkeä ihminen, niin tiedät olevasi oikeassa. Hyvän kasvattajan ei tarvitse hyökätä vaan hän ottaa vastuun tekemisistään. Muista, että sinä olet kysynyt kaiken osaamasi ja kasvattajan tulee olla se asiantuntija, joka kertoo sinulle myös enemmän kuin osaat kysyä.

Kun sitten kerrot tilanteesta muille, niin valmistaudu olemaan "tietämätön", "rotuun perehtymätön" ja "suorastaan törkeä", varsinkin jos mainitse kuluttajaviranomaiset. Kasvattajathan "ovat vain ihmisiä", "ei niitä sairaita yksilöitä kukaan tahallaan tee", "kukaan ei pääse tällä rikastumaan". Kestä myös se, että jotkut kasvattajat väittävät vastuun olevan sinulla: "itsehän olet pentusi valinnut ja näin myös hyväksynyt sen suvun". Sinulle voidaan myös vihjailla, että olet itse aiheuttanut koirasi vaivat: "koiran tiputtaminen pentuna voi johtaa polviongelmiin aikuisena. Silloin vastuussa on koiran tiputtaja, ei kasvattaja." Varustaudu myös siihen, että jos olet maininnut sanan "lelukoira", niin sinulle vihjaillaan, että "ei voi ottaa koiraa kuin lelua! tai että "jos ei kestä sitä, että koirasta ei välttämättä kasva täydellistä ja täysin tervettä yksilöä niin kannattaa tyytyä näihin pattereilla toimiviin yksilöihin. Saa sitä mitä haluaakin."

Kun sinusta on nyt tullut kasvattajan painajainen ja saat kokea sanallista tulitusta, ole sitkeä. Asiansa hyvin hoitavien kasvattajien ei tarvitse hyökkäillä ja halventaa. Vie asiaasi sinnikkäästi eteenpäin (Kuluttajariitalautakunta ja Kennelliitto), sillä jos saat edes muutaman kasvattajan olemaan rehellisempiä itselleen, oppimaan virheistään ja jättämään teettämättä pentueet, joiden motiivina on vain raha tai pentueiden määrä, olet saavuttanut paljon.

Kaiken keskellä älä kuitenkaan unohda, että niitä oikeasti hyviä kasvattajia on myös olemassa. He käyvät näyttelyissä ja käyttävät jalostukseen vain terveitä ja mahdollisimman lähellä rotumääritelmää olevia yksilöitä. Heille koirat ovat perheenjäseniä, jotka saavat rakkautta ja hoivaa, mutta joista jokaista ei käytetä jalostukseen. Heille kasvattajan painajainen on sairas pentu etkä sinä pennun ostajana. Jos ostat heiltä perinnöllistä sairautta kantavan koiran, saat siitä rahallisen korvauksen ilman syyttelyitä. Koiran täydellistä terveyttä ei voi täysin taata edes vastuullisilla valinnoilla, sillä geeneillä on omat oikkunsa, mutta tuo rahallinen kompensaatio helpottaa korkeissa hoitokustannuksissa.

Rakasta koirasi ja huolehdi siitä hyvin. Anna sille niin hyvä elämä kuin mitä sen terveydentila sallii. Et ehkä harrasta koiran kanssa näyttelyitä tai agilitya, mutta lämpöä ja läheisyyttä saat joka päivä.




perjantai 24. marraskuuta 2017

Kuiva broilerin koipi

Siltä koiran vasen takajalka nyt näyttää, väsähtänyt kuippana. Tukiside oli kuitenkin tarpeen ja täytti tehtävänsä hyvin. Polvi on nyt sellainen kuin sen pitäisikin - jee!

Piki on aina niin kiltti potilas. Istui rennosti pöydällä ja antoi tohtorin tutkia rauhassa. Kaiken kokemansa jälkeen, aika huippua!

Ihossa oli vähän punoitusta, joka ei ole ihme. Olihan tukiside jalassa 13 päivää. Koira haluaa selväsikin kirputtaa jalkaansa, joten kotimatkalle Piki puettiin lampunvarjostimeen.
Kotona vaihdoin asusteeksi irtolahkeet ja siihen kuuluvan liivin. Lahkeet suojaavat ja lämmittävät kuihtunutta jalkaa ja tuo liivi on vain pitämässä lahkeita paikoillaan. Kokonaisuuden pukeminen vaatii sen verran paljon askartelua, että Piki saa nyt pitää tuota asua lauantaille asti.
Nyt elämme hiljaiseloa seuraavat kaksi viikkoa. Kaikki ylimääräinen jännitys ja äkilliset liikkeet eivät nyt vain sovi. Tämä tarkoittaa Pikille sitä, että häkitän sen aina, kun en ole sitä vahtimassa. Nuori koira reagoi kuitenkin niin nopeasti ympäristön ääniin ja kissan liikkeisiin, että jos olen vähänkään kauempana, niin en ehdi väliin.

Tiistaina aloitamme fysioterapian ja saamme uudet jumppaohjeet. Heinäkuussa leikattiin molemmat jalat kerralla, joten kuntoutuminen meni aika hyvin tasatahtiin. Nyt toinen jalka on lähes normaali ja toinen 'vajaavaltainen', joten katsotaanpa mitä kikkoja fyssarilla on tällä kertaa.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Sitä saa mitä tulee

- Terve, katopa sulla on uusi auto.
- Joo, ostin puoli vuotta sitten, kun halusin sellaisen näppärän 'kauppakassin'.
- ... mutta eihän toi oo mikään 'kauppakassi', toihan on maasturi ...
- Niinhän se on, mutta kauppakirjassa sanotaan, että tää on mini.
- Mut, halusit sä siis maasturin?
- Eikun mä tilasin valkoisen minin, mutta sit mä sain tän.
- Ja sä otit ton vastaan?
- Joo, kato kun nää nykykärryt on sellaisia, että niiden päivittyminen jatkuu pitkään ja se tapahtuu automaattisesti. Tää vastasi kyllä kuvausta silloin kauppahetkellä, mutta nyt kun tää on ruvennu päivittymään, niin tästä on nyt tullut harmaa maasturi.
- Okei..., no onks se muuten toimiva?
- On tää ihan hyvä ajaa, mutta käyttökustannukset on kyllä aika isot. Tässä kun on noita tyyppivikoja.
- Mitäs tässä sitten on?
- Noi takapyörät välillä lonksuu ja ohjattavuus kärsii...
- Ooks sä ollu yhteydessä myyjään? Eihän se nyt noin niiku vois olla.
- Kyllä mä sille laitoin sähköpostia, mutta sille tuli paha mieli, kun mä en ollut tyytyväinen ja kyselin kuluttajansuojan perään. Nyt se ei enää vastaa mun viesteihin.
- Ei oo totta! No, puhuitko sä muiden myyjien kanssa?
- Puhuin mä, mutta ne sano, että tällaisia nää tuotantolinjat nyt vaan on nykyään, että ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Mun ois pitänyt ottaa selvää etukäteen ja tutkia tuotantolinjojen toiminnot paremmin, että oisin niinku ymmärtänyt millaiset riskit näissä on. 
- No, otitko sä selvää?
- Kyllä mä tutkin netistä ja kyselin eri ihmisiltä ja myyjältäkin tietty. Se vaan sano, että tän kohdalla on kaikki kunnossa. Myyjäkin on virallistettu, niin aattelin että kyllä se tietää.
- No, mut ei sitten ihan mennykään kohilleen ...
- Joo, mut ajattele nyt, oishan se aika törkeetä ruveta valittamaan asioista. Myyjilläkin on niin huonot palkat ja ne tekee työtä rakkaudesta autoihin. Kyllä mä tykkään kovasti tästä maasturistakin. Tää on omalla tavallaan tosi hyvä, vaikka vaatiikin noita korjaamokäyntejä aika tiuhaan.

Edellinen postaus käsitteli samaa aihetta, mutta tässä halusin kokeilla vähän muuta tyyliä. Ainakin kirjoittaminen oli kivaa.

Oikeastihan koira on superrakas ja meidän oma, mutta kuvittelin kyllä kilohinnan jäävän alhaisemmaksi. Nyt on mennyt jo 1500€/kilo eikä fysioterapioita ole vielä edes aloitettu. Vaikeaa olla harmistunut näin suloisesta otuksesta, ja enhän minä koirasta olekaan harmissani vaan sen elämänlaadun huonontumisesta. Olisin suonut sille keveämmät askelet.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Bolognese, joka ei täytä rotumääritelmää

Halusin valkoisen lelukoiran, joista bolognesen rotumääritelmä tuntui sopivimmalta. Lapsuuden valkoinen villakoira oli ollut turhan ärhäkkä ja pehmeämpi koira tuntui paremmalta. Kun Kennelliiton sopimuksen allekirjoittaneelta kasvattajalta löytyi vapaa narttu, oli helppo tehdä päätös koiraa näkemättä.

Kun katsoin pentua silmiin ja unohdin kaiken muun. Tuo ihana lelukoira muuttaa meille!

Kotiuduttuamme Rovaniemeltä oli vähitellen aikaa myös katsella pentua tarkemmin ihastelun lisäksi. Kirjoittelin joitakin kuulumisia Ruskometsän kenneliin (kotisivut poistettu) kasvattajalle. Pari viikkoa pennun haun jälkeen kirjoitin näin:
"Kennelliiton sivuilla esiin nousi tietyt hylkäävät piirteet eri roduilla ja bolognesen kohdalla yksi sellainen oli 'muu kuin valkoinen väri'. Pikin korvathan ovat aika vaaleanruskeat ja selässäkin on tuollaista beigeä. Onko tuo pysyvä ominaisuus vai tuleeko turkki muuttumaan kokovalkoiseksi? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ellei turkki ole kokonaan puhtaanvalkoinen, Piki tultaisiin hylkäämään näyttelyissä. Minulla oli kuitenkin ajatuksena myös katsoa, josko näyttelyissä käyminen olisi ollut oma juttu."
Kasvattaja kirjoitti, että
..."Vaaleanruskeat läikät häviävät kyllä.
Enkä usko sen tarkoittavan ihan noin vaaleaa väriä mikä aiheuttaisi hylkäyksen."


Eihän nuo läikät ole minnekään hävinneet. Koirani on kermakorvainen jätti. Turkki on valkoinen, mutta siinä on selviä tummempia kohtia etenkin korvissa. Painoa oli ennen leikkauksia 5,1kg, kun rotumääritelmässä yläraja on 4 kiloa ja sekin kai uroksilla. Kuvassa näkyy myös ruoka-aineyliherkkyyksien aiheuttamaan punerrusta.

Ostin normaalilla kauppahinnalla (1500€) koiran, joka ei ole rotumääritelmän mukainen, jolla on polvet med2/2 ja joka tarvitsee erikoisruokavalion. Ostin 5 kiloa rakkautta ja lämpöä, suuren sydämen ja ihanan ystävän, mutta minkä rotuisen koiran sain?


torstai 16. marraskuuta 2017

Koiran unilelu

Hauva-vauvana Pikin unilelu oli yhtä iso kuin koko koira. Sen vieressä oli kiva nukkua pentukoiran unia.

Polvileikkauksen jälkeen minä ja Pikin olemme muuttaneet omaan huoneeseen. Meillä on kissa, joka tekee omia vaelluksiaan yöaikaan. Kissa houkuttaa Pikin liian reippaaseen menoon, joten siskonpeti lapsilta jääneen huoneen lattialla on ollut nyt se rauhallisin ratkaisu. Nukkumisen mukavuudesta en sano mitään.

Kun opioidilääkitys on nyt lopetettu, niin koira ei nuku enää hiljaa omassa pedissään vaan lähtee öisin pienille vaelluksille. Toissayönä havahduin koiran kuonoon korvassani. Siinä se tuhisi, pää tyynyllä ja kuono korvassani, hänen suloinen pehmeytensä.

Uninen mieleni ehti miettiä, että tästä tulee nyt huono tapa, mutta sitten käärin koiran paremmin kainaloon. Pieni pehmoeläin, unilelu, Piki minulle ja minä Pikille.

maanantai 13. marraskuuta 2017

To pee or not to pee?

Piki on poikatyttö, se osaa pissata sekä kyykäten että nostaen vaihtelevasti kumpaakin jalkaa tai siis osasi ennen tätä mönttiä vasemmassa jalassa.
Leikkauksesta on nyt kulunut 80 tuntia ja koira ei ole vieläkään pissinyt itse. Ruokailu sujuu vaihtelevalla menestyksellä, sillä kukapa sitä rauhoitteiden ja herätteiden ristitulessa ehtisi kehittämään ruokahalua.

Lauantaina kävimme Malmin Evidensiassa 'lypsyllä'. Rakko oli tyhjennettävä rauhoituksessa. Homma meni sutjakasti. Puoli tuntia ja olimme jo maksaneetkin huimat 1,30€ koko operaatiosta.

Pisu-pisu-höpinöitä, rouvashenkilöiden vaanimista ja ruiskujuottoa oma-aloitteisen lipityksen lisäksi ja silti koira pysyi ummessa. Tammiston Evidensia rokotti samasta operaatiosta sunnuntaina 230€! Törkeä hinta, vaikka puhutaankin pyhätyöstä!

Maanantaiaamuna koira oli levoton ja kipuileva. Nakersi mönttiä jalassaan aina tilaisuuden tullen, joten kävimme uudestaan Malmilla. Rakon tyhjennys, kääreen poisto jalasta ja ihon tsekkaus. Kääre oli ollut aika tiukalla, joten arvelimme ensimmäisen lääkärin kanssa, että tämä olisi ollut ujon pissin syynä. Piki sai ylleen irtolahkeet ja toipumisliivin ja pääsimme kotiin nukkumaan pöhnää pois.

Myöhemmin iltapäivällä tapasimme vielä leikanneen lääkärin, joka totesi tämän koiran olevan niin vilkas, että tukiside laitetaan ehdottomasti takaisin. Joten uusi rauhoite, lisänesteytys (200ml) ja uusi side jalkaan. Nyt pikku hönö nukkuu sohvalla vieressäni ja keräilee voimia koettelemusten jälkeen.
Yhtenä syynä lääkärin kantaan oli ihan minun kertomukseni siitä, miten haukku yritti jo loikkia edellinen töppö jalassaan, kun oli 2 sekuntia valvomatta. Lääkäri selitti myös, että polvessa on aiemman leikkauksen jäljiltä vielä heikkoutta ja leikkausarpia, joten nyt on otettava vielä tarkemmin varman päälle. Voi miten odotankaan tuota aikaa, kun se saa loikkia vapaasti koko pikku-bolognesen suurella innolla!

Malmin Evidensia laskutti tämän päivän kahdesta lääkärikäynnistä hoitoineen ja tarvikkeineen 6 euroa. Siellä vierailemme seuraavillakin kerroilla eikä vain inhimillisen hinnoittelun vaan lämpimän ja inhimillisen kohtelun vuoksi.

Nuo sinänsä mainiot irtolahkeet ja toipumisliivi jäivät sitten yhden kerran kokeiluksi. Ei tuo töppö mahdu lahkeen sisään. Mitähän käyttöä niille keksisi?

Hamletin ongelman ratkaisua lähdemme sitten yrittämään seuraavaksi.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Anteeksi, voisitko pissattaa koirasi?

Juu, minä olin se punapipoinen hyyppä, joka seisoi illalla sateessa pyyhkeeseen kääritty koira kainalossa ja odotti kävelyteiden risteyksessä ihan vaan jotain koirakkoa. Nuori mies ja musta labbis olivat se ensimmäinen pari, jota lähestyin.

- Hei, anteeksi, mutta voisitko pissattaa koirasi tähän, niin tämä minun leikattu haukkuni voisi innostua tyhjentämään rakkonsa? 

Hämmentynyt nuori mies katsoi minua hetken hitaasti. Pirteä koira puolestaan oli heti juonessa mukana ja ruiskautti kunnon viestit Pikin eteen.

- Sori, taisi olla aika outo kysymys, mutta kun tämä minun raasuni on leikattu eilen ja nyt ei oikein irtoa. Toisen koiran viestit voisivat innostaa sitä jatkamaan juttua.

Nyt keskustelukumppanini jo hymyili ja labbis innostui jatkamaan lisäviestillä. Pikin lopetti vinkumisen ja otti muutaman askelen vatsan alla olevan pyyhkeen kannattelemana.

Minä moikkasin vaisun keskustelukumppanini ja kiitin labbista avusta. Jäin höpisemään "pisu, pisu", kun nuori mies ja labbis jatkoivat matkaansa.

Tuotiin kotiin samat pissat.

Aamulla olin samassa paikassa eilisin toivein. Homma näytti jo kovin lupaavalta, kun koiria kulki sinne ja tänne ja pissaviestejä ruiskahteli joka nurkalle. Rouvashenkilöt katsoivat minua epäluuloisena, kun seurailin heidän koiriensa osumia ja kiikutin Pikin samoille jäljille.

Ei irronnut vieläkään.

Tammiston Evidensia tuli taas tutuksi. Nyt rakko on tyhjennetty ja koira tokkurainen loppupäivän. Tammisto saa kouluarvosana-asteikolla arvosanaksi 6. Koiralle aiheutui turhaa kipua ja hinta oli törkeä! Pelkkä rakon tyhjennys oli enemmän kuin koko perjantainen leikkaus! Yritänpä siis jatkossa välttää tuota paikkaa viimeiseen asti.

Mutta koira voisi kyllä nyt jotenkin hoksata pissaamisen ihan itse. Juominen ja syöminen sujuu jo. Nyt pitäisi saada tämä toinenkin pää auki.

Jatkan siis hiippailua toisten koirakoiden perässä.


perjantai 10. marraskuuta 2017

Tavoitteena kivuton koira

Kylläpä oli outoa tulla tyhjään kotiin. Ei rapissut tassut eikä odotettavissa ollut märkiä pusuja.

Piki on leikkauksessa ja minä hermoilen kotona soittoa lääkäriltä. Oletettavasti kaikki sujuu mainiosti, mutta näillä viime aikaisilla tapahtumilla mieleen on noussut jo muitakin näkoaloja.

Edellisessä postauksessa kertoilin valoisia näkymiä patellaluksaatioleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen hyvästä suunnasta. Sitten tapahtui se jokin, joka käänsi suunnan. Ehkä se oli jokin yksittäinen tapahtuma (hyppy, liikaa liikuntaa, liukastuminen) tai sitten leikkaus ei vain onnistunut toivotusti vasemman jalan osalta.

Pikin jalan kunto meni selvästi heikommaksi ja koira kipuili liikkeestä. Ravissa ja käynnissä vaivaa ei välttämättä edes huomannut, mutta pienenkin kipittelyn jälkeen koira pysähtyi ja lepuutti jalkaansa ilmassa. Yritin ensin selittää itselleni, että josko tuo menisi särkylääkkeillä ja levolla, mutta sitten oli vain katsottava tilannetta suoraan silmiin ja päätettävä korjausleikkauksesta.
Istuma-asento paljastaa vasemman jalan vaivan.
Siellä Piki nyt on, Malmin Evidensiassa korjausleikkauksessa. Telauraa varmaankin syvennetään ja patellaa kiristetään lisää. Kolme fysioterapiaa on jo varattu alkaen 10 päivää leikkauksesta. Tästä se sitten taas alkaa, varominen ja hissuttelu. Koiran mielen pitäminen virkeänä ilman liikkumista on melkoisen haasteellista. Sohvaperunanakin jaksaa olla vain tietyn aikaa. Pikin mieli olisi juuri nyt niin valmis juoksemaan vapaana kotipihalla, mutta taas ikävä omistaja kieltää ilakoimisen.

Niin, ne viime aikaiset tapahtumat, joiden pohjalta olen ymmärtänyt koiran elämän haurauden ja lyhyyden. Piki sairasti veriripulin kolmisen viikkoa sitten ja eipä ollut yhtään liiottelua tieto sairauden nopeasta etenemisestä!

Olin käynyt koiran luona puolen päivän aikaan. Silloin se oli vähän vaisu ja uloste oli löysää. Neljän tunnin kuluttua lattialla oli jo veristä massaa ja koira oli apaattinen. Onneksi eläinsairaala on 10 min ajomatkan päässä. Koira oli alilämpöinen ja kuivunut. Cpr oli kivunnut jo 290 ja Piki on silminnähden heikossa kunnossa. Yön yli hellää tehohoitoa ja seuraavana päivänä sain koiran toipilaaksi kotiin. Jos minulla olisi ollut pidempi työpäivä, Pikin kunto olisi voinut romahtaa lopullisesti.

Neiti on myös sangen herkkämielinen. Olimme miehen kanssa 12 päivää reissussa moikkaamassa Taipeissa opiskelevaa lastamme sekä Filippiineillä asuvaa serkkuani ja Piki oli hoidossa. Hoitaja sai Pikiltä todellista shokkihoitoa, sillä koira oli lopettanut syömisen ja juomisen. Koiraa oli pitänyt käyttää kaksi kertaa nesteytyksessä ja syöttää osan aikaa ruiskulla. Diagnoosina oli oman ihmisen ikävä.

Kivuton elämä on jokaisen oikeus, näin ajattelen. Täysin kivutonta elämää ei olekaan, mutta Pikin kohdalla olen pohtinut, että jos tämä leikkaus ei onnistu ja koiran elämä on jatkossakin rajoituksia ja kipua, niin silloin minun täytyy jo pystyä miettimään sen päästämistä tähdeksi taivaalle. Sydän särkyy pelkästä ajatuksesta, mutta täysin kivutonta elämää ei tosiaankaan ole.

Ehkäpä Pikin toipumista nyt helpottaa ja tukee Kivuttomasta ostetut irtolahkeet ja toipilasliivi. Ainakin niiden avulla sen kipein vaihe on vähän kevyempää, kun ei tarvitse kulkea lampunvarjostin päässä.

Että mitäkö teen viikonloppuna? Hellin ja hoivaan ja nautin koiran läsnäolosta.

Edit. Soitto Evidensiasta kertoi, että kaikki on hyvin <3 Patellaa oli kiristetty lisää, mutta telauraan ei oltu koskettu. Hyvä niin. Koiran jalkaan oli myös laitettu tukiside. Kahden tunnin kuluttua hauva pääsee kotiin <3