sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kolme eteen ja kolme taakse

Olen oppinut seuraamaan pikkukoiran askellusta varsin tarkkaan. Tunnistan kevennykset ja osaan lyhentää lenkkiä, kun näen koiran väsyvän. Huomaan, kun askellukseen tulee liikaa leveyttä eikä se pysy enää linjassa. Osaan suunnitella lenkin niin, että siihen tulee sopivasti fyysistä haastetta, mutta myös koiralle uutta virikettä ja virkeyttä.

Koiran ensimmäinen fysioterapia oli jo kaksi viikkoa leikkauksesta. Emme saaneet aikaa tutulle koirafyssarille, mutta eipä uudessa tuttavuudessakaan ollut moittimista. Koira oli toki alussa hieman ihmeissään uudesta paikasta, mutta bologneselle tyypilliseen tapaan, pienen miettimisen jälkeen uusi ihminen oli jo ihana.
©Annu Lius
©Annu Lius
Koiran lihakset olivat aika jumissa, mutta hieronnan jälkeen sen liikkeet olivat selvästi pehmeämpiä. Toki olin antanut Pikille annoksen kipulääkettä ennen fyssaria, että kokemus olisi mahdollisimman miellyttävä.

Matka Espooseen tuntui kuitenkin itselle liian hankalalta, joten siirryimme jatkamaan hoitoja tutulle fyssarille Tammistoon. Piki sai taas rentoutusta lihaksiinsa ja minä tarkat ohjeet päivittäisestä jumpasta. Mutta kylläpä vaan irrallinen jumppahetki tuntuu minusta, no, irralliselta.

Toki tein määrättyä jumppaa koiran kanssa pari päivää, mutta sitten siirryin tarkkailemaan koiran liikkeitä ulkona ja kuinka ollakaan, nuo samat jutut tapahtuvat koiralla ihan luonnostaan kävelylenkillä. Minulle on paljon luonnollisempaa kannustaa koiraa menemään tienvarren puskaan tutkimaan uusia hajuja ja peruuttamaan sitten sieltä takaisin. Tuota samaa peruuttamista meidän pitäisi tehdä kotona namin kanssa. Kolme eteen ja kolme taakse on paljon mukavampaa ulkona.

Nyt olen lisännyt koiralle yhden ulkolenkin ja pyrin tarkkailemaan koiran toimintaa, niin että sille tulee oikeanlaista liikettä luonnollisessa tilanteessa ulkona. Minulle tämä toimii paremmin ja sen myötä koirallakin on mukavaa.
Festareilla Vantaalla ©Annu Lius
Kaksi viikkoa sitten saimme luvan pidentää lenkkejä. Pikillä sai tuolloin olla kaksi kilometrin lenkkiä päivässä. Muut lenkit olivat sitten selkeästi lyhyempiä. Kaksi viikkoa on sen verran pitkä aika, että lenkit ovat jo pidentyneet, mutta edelleenkin koira on tiukan tarkkailun alla. Seuraan lenkkien pituutta iWatchin Aktiivisuus-sovelluksella. Näin minun on helppo lisätä lenkkeihin metrejä sopivin väliajoin.

Virkeän koiran vahtiminen on välillä työlästä, mutta se tuntuu raskaalta vain harvoin. Pikin hyvinvoinnista huolehtiminen on osa elämää koiran kanssa ja ne märät pusut saavat unohtamaan kaikki harmit.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kun kirjoitat tätä blogia!
    Kirjoitustyylisi on lennokas ja asiallinen ja lukijoita on varmasti, vaikkei kommentteja aina tule.
    Ihana on tuo teidän koiranne!
    Hyvää syksyä ❤
    T. Malla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Malla :)
      Mukava saada palautetta ja kuulla kehuja omasta pikku karvtassusta. Saamme huolehtia ihanasta otuksesta.

      Poista