torstai 3. elokuuta 2017

Kipuilua

Aivan huikean hienoa, että koirien kipulääkitys on hoidettu näin loistavasti! Tiede-lehden mukaan vielä 80-luvulla luultiin, että ihan pienet vauvat eivät tunne kipua. Minut on leikattu vauvana 60-luvulla ja silloin suurenkaan leikkauksen jälkeen vauvoille ei annettu kipulääkettä. Aivan järkyttävää!

Tämän päivän koira saa leikkauksessa puudutetta, rauhoitetta ja keskuhermostokipulääkettä ja leikkauksen jälkeen sen tuntemuksia rauhoitetaan kipulaastarilla, tulehduskipulääkkeellä ja tarvittaessa vielä opioideilla. Kaikki tämä on ollut tarpeen.
©Esko Lius - pari päivää leikkauksesta
Liekö ollut koiralla pää sekaisin opioideista tai muuten vaan elämä hämmentynyttä. mutta ensimmäiseen viikkoon se ei suostunut juomaan itse. Ruokakin syötettiin kädestä. Laitoin isoon ruiskuun vähän A+-jogurttia ja vettä. Miehen avulla sain koiran juomaan annoksensa. Näin pysyin myös kärryillä siitä, kuinka paljon koira on saanut nestettä. 
©Annu Lius
Lääkäri neuvoi haavalappujen ja kipulaastarin poistoon apteekista saatavaa suihketta. Hoitaja sen sijaan kehotti vain kastelemaan lapun kunnolla ja "kyllä se siitä sitten irtoaa". Kokeilimme ensin hoitajan neuvoa, mutta eihän siitä tullut mitään. Koiran karva kasvaa niin hurjaa vauhtia, että laput olivat lujasti karvoissa kiinni. Ensimmäisessä apteekissa eivät ensin olleet kuulleetkaan lääkärin vinkkaamasta suihkeesta, mutta onneksi toisessa tiedettiin mistä tuotteesta oli kyse. Pari suihkausta ja laput irtosivat helposti.
©Annu Lius
©Annu Lius - Paljaaksi ajelluissa paikoissa on jo liki sentin pitkä karva.
Koiran leikkauksesta on nyt 16 päivää. Koira nukkuu vielä paljon ja sen elämä on aika tylsää. Niitä kivoja sisäleikkejä ei voi vielä leikkiä ja pihallakin joutuu kulkemaan vain hihnassa. Minä kipuilen koiran mielialan kanssa, sillä kyllä tylsyys selvästikin masentaa sitä. Älypelienkin kanssa pieni koira joutuu liian haasteellisiin asentoihin.

Koiralle on käytössä yksi huone, jossa minä nukun koiran kanssa. Keittiö+ruokahuone on rajattu päiväoleilua varten. Kevythäkki pidetään olohuoneessa ja sen voi myös viedä terassille, niin koira saa haistella ulkoilmaa. Mutta koira kaipaisi jo minun perässäni tepsuttelua. Annankin sen välillä olla vapaana vähän isommassa tilassa, mutta joudun koko ajan varomaan, että se ei innostu juoksemaan ja pomppimaan. 

Piki on kuitenkin vasta vuotinen koira, joten kyllä se palaa taas omaksi iloiseksi itsekseen. Sillä sellaisihan bologneset ovat, iloisia höpsöttelijöitä.
©Esko Lius - kesäturkkinen tutkija Paloheinän metsissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti