torstai 20. heinäkuuta 2017

Leikkaus ja vuosipäivä

Hyvää vuosipäivää Piki Pikkuinen! Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun tämä valkoinen unelma käytiin hakemassa Rovaniemeltä. Onpa vaan vuodessa ehtinyt tapahtua paljon! Vuosipäivä kuluu nyt toipumisen merkeissä. Toivottavasti seuraava vuosipäivä on jo rennompi.
Piki vuosi sitten <3


Pikin polvileikkaus onnistui suunnitellusti. Leikkaus tehtiin siirtämällä lumpiojänteen kiinnityskohtaa ulkosivulle päin. Ulkosivun nivelkapseliakin kiristettiin. Tuon kiinnityskohdan siirron ymmärrän, mutta nivelkapselin kiristäminen ei kyllä tarkoita minulle mitään. Luen sen sujuvasti, mutta en tarkalleen tiedä mitä se tarkoittaa. Eläinlääkärin tietotaitoa.

Koira oli ensimmäisen illan lääkepöllyssä ja itkuinen. Raasu piti pientä vikinää ja uikutusta, jonka syytä piti yrittää tulkita - kipuja vai lääkehuuruja? Jos tulkitsen sen kivuksi, voin antaa opioideja, jotka sitten tuottavat todennäköisesti lisää vikinää. Päädyin tulkitsemaan vikinän kivuksi.

©Esko Lius, oma lohtueläin oli tukena.
Nyt kun leikkauksesta on jo kulunut 2 päivää, hauvan silmät ovat jo kirkkaammat. Koira tuijottelee minua pedistään kummissaan ja pyrkii jo lähtemään peräänkin. Omat jalat eivät kantaneet ensimmäisenä päivänä lainkaan, mutta toisena päivänä Piki on jo ottanut muutamia askelia. Tosin sen jälkeen kyllä lysähtää istumaan ja uikuttaa ihmeissään.
©Esko Lius, iltapissalla
Pissalla emme enää käy kaulurin kanssa. Tuo kuvan tilanne oli vain ensimmäiseltä yritykseltä. Tai siis käymmekö edes pissalla, sillä eihän sieltä mitään heru. Reilun vuorokauden kuluttua leikkauksesta kävimme Evidensiassa tyhjennyttämässä rakon ja taitaa olla tänään sama homma edessä. Ei heru mitään. Ruoka kyllä maistuu kädestä annettuna, mutta juomisen kohdalla menee hampaat tiukasti yhteen. Ruiskulla olen sitten antanut vettä ja veteen sekoitettua AB-jugurttia. Sen suostuu kyllä osin nielemään.
©Esko Lius
Tänään olisi irrotettava haavalaput ja saatava koira pissaamaan. Huomenna aloittelen passiivisen liikehoidon, jonka ohjeet tuli sähköpostiin. Aika hyvin kirjoitetut ohjeet, mutta olisihan tuo helpompaa jos joku näyttäisi mistä on kyse. Fysioterapiaan pääsemme vasta muutaman viikon päästä, kun on loma-aika ja tämän ammatin taitajia taitaa olla aika vähän.

Joku lääkäri sanoi, että koira tarvitsee apua muutamana päivänä leikkauksen jälkeen, mutta sitten homma alkaa sujumaan. Tämä oli siinä vaiheessa, kun pohdiskelin sopivaa aikaa leikkaukselle. Hyvä kun otin tämän leikkauksen oman lomani aikana, sillä taitaa todellisuudessa nämä ensimmäiset kolme viikkoa olla ihan tiukkaa puuhailua koiran ehdoilla. Ainakin itse haluan katsoa asioita nyt koiran näkökulmasta - ystävänpalvelus pienelle ystävälle.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Valmistautumista polvioperaatioon

Pikin molemmat polvet (med 2/2) leikataan viiden päivän päästä. Koira ei tietenkään ole moksiskaan vaan elää tavallista elämäänsä, mutta minulle tämä on iso juttu. Jännitän leikkauksen sujumista, vaikka leikkaava ortopedi onkin minusta luotettava. Epiduraali ja pitkä leikkaus on koiralle iso rasitus. Vaikka nyt ei olekaan mitään syytä odottaa muuta kuin hyvää lopputulosta, niin olen silti levoton.

Kotona olen jo miettinyt kaikkien lattiapintojen peittämistä matoilla. Jotain mattoja täytyy vielä hommata ja joitakin terassilla olleita mattoja pestä väliaikaiseen sisäkäyttöön.

Muutan koiran kanssa yhteen huoneeseen oleskelemaan, sillä perheen kissa nostaa koiran aina tanssiin. Pikille on täysin mahdoton ajatus, että Peppi voisi vain kulkea rauhassa ohi. Sitä täytyy vähintäänkin seurata, ja mielellään ihan lähituntumassa. Reippain polkka repeää kissan hypätessä ikkunalaudalle. Silloin on ilmassa haukkua ja vauhdikkaita pyörteitä.
©Esko Lius
Tuon meille pyhitetyn huoneen lisäksi, keittiöön on rajattu pienempi tila kompostikehikoilla. Tila toimii muuten mainiosti, mutta pienellä koiralla on iso tarve kurkotella aitausta vasten. Takajaloille ei kuitenkaan saa tulla painetta ja vääntöä ensimmäiseen viiteen viikkoon, joten minun täytyy pystyä estämään kaikki kurkottelut tanssiharjoitusten lisäksi.

Ratkaisuksi tähän ostin tänään Peten koiratarvikkeesta kevythäkin. Pohdiskelin aikani myös metallihäkkiä tai jopa autoon sopivaa kuljetushäkkiä, mutta tämä kevythäkki vei voiton.
Häkissä on kaikilla sivuilla verkot, mutta tarvittaessa sivut voi peittää häkin omilla verhoilla. Kulkureittejä on kahdella sivulla, joten häkki on kätevä sijoittaa erilaisiin tiloihin. Koska yläreunoissa on kangasta, se ei houkuta samalla tavalla kurkottelemaan kuin mitä ylhäältä avoin häkki tekisi. Ja mikä parasta, tämä häkki oli koiralle aika luonteva paikka. Häkki oli ollut meillä vain muutaman tunnin, kun koira oli jo ottanut sen omakseen.

Tämän sopeutumisen taika taisi olla vähän siinä, että kasasimme sen koiran kanssa leppoisasti yhdessä ja vähän siinä, että laitoin häkin pohjalle koiran oman nukkutyynyn. Kun vielä häkki on sijoitettu tuon tyynyt paikalle ja heitin häkkiin kahdessa eri tilanteessa muutaman herkun noudettavaksi, niin se ei tuntunut Pikistä yhtään oudolta paikalta. Yhtään ei haitannut sekään, että tämä koira on useimmiten muutenkin rauhallinen ja rento.

Ja jos joku kummastelee koiran lyhyttä trimmausta, niin sekin on osa valmistautumista. Kun jalat ajellaan karvattomaksi ja selkäänkin tulee kalju kohta epiduraalin vuoksi, niin oli parasta vetäistä koko turkki pitkällä terällä kesäkuntoon. Kasvaa sitten tasaisemmin ja on tässä vaiheessa mahdollisimman helppohoitoinen. Tuo tyttömäinen rusetti pitää päälaen turkkia pois silmiltä.

Kunhan kaikki tämä on ohi, palaamme taas pörröturkkiin.
©Esko Lius