torstai 1. kesäkuuta 2017

Med 2/2 - leikkaus loppukesällä

Pari päivää sitten harmittelin trimmaajan tekemään huonoa jälkeä, mutta tänään sillä ei olekaan enää mitään merkitystä. Ortopedi kertoi iltapäivällä Pikin molempien polvien kaipaavan kirurgin veistä. Voi sentään!
En saanut aikaa luotetulle trimmaajallemme, joten ajattelin kokeilla toista paikkaa. Pyysin pehmeän pään ja lopputuloksena olikin siilitukka! Turkissa on tupsuja ja selviä kuoppia ja häntäkin on saanut saksista, huoh, onneksi turkki kasvaa ja oikeastihan rumuus ei ole edes hidaste.

Pikillä oli talvella pieni revähdys vasemmassa takajalassa. Koira otti pentukurssin luoksetuloharjoituksen tosissaan ja ryntäsi luokseni niin, että jalat sutivat tyhjää. Reisi ei tykännyt ja sitten sitä kuntoutettiin jokusen kuukauden verran. Postaus aiheesta

Jo silloin sama ortopedi tutki polven nivelet huolella, mutta näki niiden olevan normaalit. Nyt koira on lenkillä ollessa muutaman kerran ulvahtanut kivusta ja pysähtynyt paikoilleen. Pienen ajan kuluttua on sitten taas jolkotellut tyytyväisenä eteenpäin.

Kun tällaisia tilanteita oli ollut kolme kahden päivän sisällä, vein koiran päivystykseen. Päivystyksessä todettiin löysyyttä polvissa ja kehotettiin käymään ortopedillä. Tänään ortopedi sitten vahvisti asian.

STATUS: Nyt ei selvää ontumaa huoneessa liikkuessa ja kääntyillessä, korkeintaan hetkittäin paikalle pysähtyessä paino hivenen kevyemmin vasemmalla takajalalla. Ei havaittavia aristuksia taivutuksissa takaraajojen varvasalueilla, kintereissä, polvissa eikä lonkissa. Molemmat polvilumpiot luksoituvat polven sisäsivulle ja hakautuvat hetkellisesti (ns. mediaalinen patellaluksaatio, aste 2), vasemmassa luksaatiotaipumus hieman herkemmässä oikeaan verrattuna.

Olin pari päivää sitten käynyt katsomassa Pikin emän tietoja Kennelliiton sivuilta ja arvellutkin, että jotain tällaista sieltä löytyy. Emällä on nimittäin patellaluksaatio med 2/0. Enhän minä edes ymmärtänyt tarkistaa mitään tällaista viime heinäkuussa, kun halusin juuri tämän koiran! Se ainoa vapaana oleva bolognese narttu ja minun piti saada juuri se.

Kadunko? En tietenkään! En kadu tätä koiraa, mutta harmittelen sen puolesta. Voi rassua, joka joutuu kokemaan kipua nyt ja vielä enemmän leikkauksen jälkeen. Ortopedin mukaan tällainen leikkaus on rutiinia ja koira leikataan kuntoon, mutta leikkaus on aina leikkaus ja tulee olemaan haasteellista pitää vuotista koiraa rauhallisesti leikkauksen jälkeiset viikot. Mutta kyllä sekin hoituu, askel kerrallaan.

Tässä vielä kuva juuri ennen trimmausta. Pään muoto on mukavampi ja häntäkin kiva huisku. Tarkkasilmäiset ja osaavammat huomaavat, kuinka Piki istuu vähän kenossa vasemman lonkkansa päällä.

Pyysin eläinlääkäriä laittamaan virallisen ontumatutkimuksen tulokset Kennelliittoon, niin että se joku toinen voisi halutessaan tuumata muutaman kerran enemmän tämän emän mahdollisten uusien pentujen hankkimista. Toivottavasti kasvattajakin huomaa antaa Lucky Lolitan olla jatkossa vain kotikoira.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti