keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Lemmikki numero 26, mutta mitä tämä voi syödä?

Vaikka merivesiakvaarion kaloja, rapuja, meritähtiä ja mustekalaa ei lasketa, niin meillä on miehen kanssa ollut jo 26 lemmkkieläintä.

Kissamme Nasta pääsi retkeilymajakorttiimmekin kohtaan 'lapset', kun 30 vuotta sitten lähdimme häämatkalle. Sen kaveriksi tulivat Tope ja Sibe. Nasta joudutiin lopettamaan vuoden ikäisenä, kun sen silmät alkoivat pullistumaan päästä. Raasu oli todennäköisesti vaurioitunut synnytyksessä ja paine aivoissa kasvoi pikkuhiljaa. Näytti kummalliselta, kun kissa kävelee pöydällä eikä tajua pöydän loppuvan vaan yrittää jatkaa kävelyä ilmassa.
Nasta, Sibe ja Tope
Kissakaartiin ovat kuuluneet myös Peto, Helmi ja Peppi. Helmi ja Peppi ovat ehkä ne kaikkein rakkaimmat. Silkkiturkkinen Helmi oli oman tiensä kulkija, joka tuli vapaaehtoisesti syliin vain kerran. Peppi puolestaan on seurallinen ja itsenäinen yhtä aikaa. Kärsivällinen yhdeksänvuotias, joka kulkee arvokkaasti ympärillä härrävästä koirasta huolimatta.

Lampaamme Lambi ja Bambi olivat hauskoja tapauksia. Nautimme niiden seurasta yhden kesän, kun halusin näyttää lapsille, mistä liha tulee. Mies rakensi lampolan meidän takapihalle ja kävelytin otuksia meidän pihakadulla koiranvaljaissa. Hyvin osasivat kävellä hihnassa. Pihalle laitetun juoksunarun ne saivat menemään solmuun ja kukkapenkistä söivät kukkien nuput. Ruohonleikkaajiksi karitsoista ei ollut, sillä niille kelpasivat vain parhaat palat. Palvaamon osoite puolestaan jouti roskiin, sillä annoin ne muutaman mutkan jälkeen lopulta vihtiläiselle maatilalle äitilampaiksi.
Bambi ja Lambi lampolassaan
Kanit olivat ihan oma lukunsa. 1 hermeliini, 1 sachsengold, 1 kääpiöluppa, 2 black and tan -kania ja lukuisa määrä terhakoita kääpiölupan ja black and tanin poikasta. Ei huolinut Timantti rotusulhoa vaan lankesi välittömästi maahan päästyä 30 sekunniksi kääpiölupan kanssa samaan aitaukseen. 50 päivän kuluttua kaniaitaus oli mustanaan kaneja, kun poikaset lähtivät liikkeelle.
Timantti pesässään muutaman pariviikkoisen poikasen kanssa.
Kaikki eläimet ovat syöneet, mitä on eteen annettu. Peppi nyt joskus nirsoilee ruokansa kanssa, mutta lopulta kaikki maistuu. Piki onkin sitten ihan oma lukunsa ruokailujen suhteen.

Pennuille tarkoitetut kanapohjaiset nappulat menivät jonkin aikaa ihan hyvin, mutta sitten koira oli sitä mieltä, että paastoaminen on mukavampaa. Löysin MUSH:n pakastepullat ja niistä tuli uusi suosikki, kunnes niidenkin syöminen vaan loppui. Koira valitsi paastoamisen. Vaihdoin nappuloita, kokeilin toisia pullia, mutta eipä vain maistunut kuin hetken aikaa.

Kokolihasta tuli lopulta uusi suosikki. Kanaa keitettynä ja nautaa raakana ja suosio oli taattu, kunnes koiran vatsa alkoi oireilla. Oksentelua ja ripulointia ja vatsan rapsuttelua. Silmien vuotaminen lisääntyi ja peräpään sekä suupielien karvat punertuivat. Lääkäriin lähdimme, kun anturoiden karvatkin alkoivat punertaa ja popcornin haju lisääntyi.

Nyt Pikin ruokavalioon kuuluu kalapohjaisia nappuloita (Husse ja Barking Heads) sekä sianlihaa. Käytän pelkästään kotimaista lihaa, joten olen antanut sitä raakana. Kypsennettynä koira näiveltää sitä vain vähän ja jättää loput syömättä. Jauhetusta sianmaksasta tein uunissa paistosta (lisänä pari munaa ja perunajauhoja), mutta eläinlääkäri suositteli jättämään senkin pois, kun vatsa meni taas sekaisin.

Koulutusnameina käytän noita tavallisia nappuloita, mutta herkkuina annan kuivattua lammasta, siankorvasuikaleita tai jotain riistapohjaista.

Luiden antaminen on vielä ratkaisematta, sillä rustoluut koira on toistaiseksi vain haudannut. Oikeastaan aika söpö :)



Koiran vatsa toimii nyt hyvin ja ihon kutinat ovat helpottaneet. Ruokavalio menee siis oikeaan suuntaan. Kunhan saamme polvet leikkautettua ja toipumisaika on ohi, täytyy perehtyä vielä tarkemmin koiran ruokavalioon. Ostin maaliskuussa Malin Ekblomin verkkokurssin koiran lajityypillisestä ruokavaliosta ja raakaruokinnasta, mutta se oli kovin yleisluontoinen eikä siinä tullut riittävästi esille erityistilanteet. Vaikka kurssilla mainostettiin, että Malinille voi lähettää sähköpostia ja fb-ryhmässäkin saa tukea, niin tukea sai kyllä odottaa pitkään. Parin viikon viive sähköpostiin ja vastauksen jääminen kokonaan saamatta fb-ryhmässä, saa hakemaan tietoa toisaalta. Mikä tuo 'toisaalta' on täytyy sitten ratkaista erikseen, kunhan on sen aika. Herttoniemen eläinlääkäriasemalta olen tähän mennessä saanut hyviä neuvoja ja heidän kanssaan yhteistyössä aloitan mahdollisesti syksyllä koiran eliminaatiodieetin.

Mutta kaikkien mutkienkin jälkeen tämä lemmikki numero 26, pikku Piki, Pichu, on se kaikkein rakkain ja ihastuttavin! Mitä ihanin persoona ja seuralainen, jonka kanssa touhuaminen on väsyneinäkin päivinä suuri ilo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti