keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Lemmikki numero 26, mutta mitä tämä voi syödä?

Vaikka merivesiakvaarion kaloja, rapuja, meritähtiä ja mustekalaa ei lasketa, niin meillä on miehen kanssa ollut jo 26 lemmkkieläintä.

Kissamme Nasta pääsi retkeilymajakorttiimmekin kohtaan 'lapset', kun 30 vuotta sitten lähdimme häämatkalle. Sen kaveriksi tulivat Tope ja Sibe. Nasta joudutiin lopettamaan vuoden ikäisenä, kun sen silmät alkoivat pullistumaan päästä. Raasu oli todennäköisesti vaurioitunut synnytyksessä ja paine aivoissa kasvoi pikkuhiljaa. Näytti kummalliselta, kun kissa kävelee pöydällä eikä tajua pöydän loppuvan vaan yrittää jatkaa kävelyä ilmassa.
Nasta, Sibe ja Tope
Kissakaartiin ovat kuuluneet myös Peto, Helmi ja Peppi. Helmi ja Peppi ovat ehkä ne kaikkein rakkaimmat. Silkkiturkkinen Helmi oli oman tiensä kulkija, joka tuli vapaaehtoisesti syliin vain kerran. Peppi puolestaan on seurallinen ja itsenäinen yhtä aikaa. Kärsivällinen yhdeksänvuotias, joka kulkee arvokkaasti ympärillä härrävästä koirasta huolimatta.

Lampaamme Lambi ja Bambi olivat hauskoja tapauksia. Nautimme niiden seurasta yhden kesän, kun halusin näyttää lapsille, mistä liha tulee. Mies rakensi lampolan meidän takapihalle ja kävelytin otuksia meidän pihakadulla koiranvaljaissa. Hyvin osasivat kävellä hihnassa. Pihalle laitetun juoksunarun ne saivat menemään solmuun ja kukkapenkistä söivät kukkien nuput. Ruohonleikkaajiksi karitsoista ei ollut, sillä niille kelpasivat vain parhaat palat. Palvaamon osoite puolestaan jouti roskiin, sillä annoin ne muutaman mutkan jälkeen lopulta vihtiläiselle maatilalle äitilampaiksi.
Bambi ja Lambi lampolassaan
Kanit olivat ihan oma lukunsa. 1 hermeliini, 1 sachsengold, 1 kääpiöluppa, 2 black and tan -kania ja lukuisa määrä terhakoita kääpiölupan ja black and tanin poikasta. Ei huolinut Timantti rotusulhoa vaan lankesi välittömästi maahan päästyä 30 sekunniksi kääpiölupan kanssa samaan aitaukseen. 50 päivän kuluttua kaniaitaus oli mustanaan kaneja, kun poikaset lähtivät liikkeelle.
Timantti pesässään muutaman pariviikkoisen poikasen kanssa.
Kaikki eläimet ovat syöneet, mitä on eteen annettu. Peppi nyt joskus nirsoilee ruokansa kanssa, mutta lopulta kaikki maistuu. Piki onkin sitten ihan oma lukunsa ruokailujen suhteen.

Pennuille tarkoitetut kanapohjaiset nappulat menivät jonkin aikaa ihan hyvin, mutta sitten koira oli sitä mieltä, että paastoaminen on mukavampaa. Löysin MUSH:n pakastepullat ja niistä tuli uusi suosikki, kunnes niidenkin syöminen vaan loppui. Koira valitsi paastoamisen. Vaihdoin nappuloita, kokeilin toisia pullia, mutta eipä vain maistunut kuin hetken aikaa.

Kokolihasta tuli lopulta uusi suosikki. Kanaa keitettynä ja nautaa raakana ja suosio oli taattu, kunnes koiran vatsa alkoi oireilla. Oksentelua ja ripulointia ja vatsan rapsuttelua. Silmien vuotaminen lisääntyi ja peräpään sekä suupielien karvat punertuivat. Lääkäriin lähdimme, kun anturoiden karvatkin alkoivat punertaa ja popcornin haju lisääntyi.

Nyt Pikin ruokavalioon kuuluu kalapohjaisia nappuloita (Husse ja Barking Heads) sekä sianlihaa. Käytän pelkästään kotimaista lihaa, joten olen antanut sitä raakana. Kypsennettynä koira näiveltää sitä vain vähän ja jättää loput syömättä. Jauhetusta sianmaksasta tein uunissa paistosta (lisänä pari munaa ja perunajauhoja), mutta eläinlääkäri suositteli jättämään senkin pois, kun vatsa meni taas sekaisin.

Koulutusnameina käytän noita tavallisia nappuloita, mutta herkkuina annan kuivattua lammasta, siankorvasuikaleita tai jotain riistapohjaista.

Luiden antaminen on vielä ratkaisematta, sillä rustoluut koira on toistaiseksi vain haudannut. Oikeastaan aika söpö :)



Koiran vatsa toimii nyt hyvin ja ihon kutinat ovat helpottaneet. Ruokavalio menee siis oikeaan suuntaan. Kunhan saamme polvet leikkautettua ja toipumisaika on ohi, täytyy perehtyä vielä tarkemmin koiran ruokavalioon. Ostin maaliskuussa Malin Ekblomin verkkokurssin koiran lajityypillisestä ruokavaliosta ja raakaruokinnasta, mutta se oli kovin yleisluontoinen eikä siinä tullut riittävästi esille erityistilanteet. Vaikka kurssilla mainostettiin, että Malinille voi lähettää sähköpostia ja fb-ryhmässäkin saa tukea, niin tukea sai kyllä odottaa pitkään. Parin viikon viive sähköpostiin ja vastauksen jääminen kokonaan saamatta fb-ryhmässä, saa hakemaan tietoa toisaalta. Mikä tuo 'toisaalta' on täytyy sitten ratkaista erikseen, kunhan on sen aika. Herttoniemen eläinlääkäriasemalta olen tähän mennessä saanut hyviä neuvoja ja heidän kanssaan yhteistyössä aloitan mahdollisesti syksyllä koiran eliminaatiodieetin.

Mutta kaikkien mutkienkin jälkeen tämä lemmikki numero 26, pikku Piki, Pichu, on se kaikkein rakkain ja ihastuttavin! Mitä ihanin persoona ja seuralainen, jonka kanssa touhuaminen on väsyneinäkin päivinä suuri ilo.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vakuutuin vakuutuksesta

Olisi taas pitänyt kuunnella kokeneempia ja ottaa vakuutus ajoissa! Voi pöh ja höh!

Pikin jalkavaivat varmistuivat patellaluksaatioksi. (Med 2/2) Kun keskustelimme leikkauksen yksityiskohdista ja kustannusarvioista, ortopedi kehotti tarkistamaan vakuutusyhtiöstä, korvaavatko he leikkauksen. Soitin ja kysyin ja kyllä he korvaavat, ei mitään ongelmaa. Ehtona vain on, että vakuutus on otettu ennen neljän kuukauden ikää. Tarina jatkuu tietenkin niin, että minä otin vakuutuksen jonkin verran sen jälkeen - hupsista.

Olin kuullut monenlaista vakuutusten puolesta ja vastaan. Pyysin tarjouksia joiltakin yhtiöitä ja hinnat olivat aika kovia. Tuntui tarpeettomalta maksaa lähemmäs 600 euroa vuodessa koiran vakuutuksesta. Asia painui mielestä ja päätin siirtää tietyn kuukausisumman sivuun koiran hoitokuluja varten.

Asia jäi vaivaamaan mieltä, joten tutkin vielä tarkemmin Agria eläinvakuutusta. Sen hinnat olivatkin varsin inhimilliset. Päätin ottaa koiralle sittenkin vakuutuksen Agriaan. Vakuutusmaksu koostuu näin:
Agria Hoitokulu 132,30 e
Agria Henki 66,07 e
Agria Kuntoutus 9,10 e
Agria Vastuuvakuutus 20,30 e
Yhteensä 227,77 e

Olen ollut vakuutukseen tyytyväinen. Pikin aiemmat jalkavaivat on korvattu nopeasti ja sen kummempia kyselemättä. Fysioterapiassakin oli helppo käydä, kun maksettavaa jäi vain parikymppiä kerralta.

Tulevan leikkauksen osalta on sitten tyydyttävä harmittelemaan omaa hitauttaan ja kaivettava kuvetta. Kahden polven leikkauksen hinta-arvio Malmin Evidensiassa on 1500€. Tähän sitten fysioterapiat á 73€. Jos kaikki menee suunnitellusti hintaa tulee 2000€ +-200€. Jos hoidossa tulee takapakkia, niin hinta voi nousta paljonkin.

Tapasin toukokuun lopussa eläinsairaalan päivystyksessä naisen, jonka molempia koiria oli purrut kyy. Koirilla ei ollut vakuutusta. Koirien pelastaminen kustansi lähemmäs 4 tonnia, mutta naisen kyyneleet olivat vain iloa koirien saamisesta kuntoon.

Samalla asenteella mennään.

Nyt annan koiran nauttia pihapuuhista ja heinäkuun loppupuolella Pikin jalat laitetaan kuntoon.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Med 2/2 - leikkaus loppukesällä

Pari päivää sitten harmittelin trimmaajan tekemään huonoa jälkeä, mutta tänään sillä ei olekaan enää mitään merkitystä. Ortopedi kertoi iltapäivällä Pikin molempien polvien kaipaavan kirurgin veistä. Voi sentään!
En saanut aikaa luotetulle trimmaajallemme, joten ajattelin kokeilla toista paikkaa. Pyysin pehmeän pään ja lopputuloksena olikin siilitukka! Turkissa on tupsuja ja selviä kuoppia ja häntäkin on saanut saksista, huoh, onneksi turkki kasvaa ja oikeastihan rumuus ei ole edes hidaste.

Pikillä oli talvella pieni revähdys vasemmassa takajalassa. Koira otti pentukurssin luoksetuloharjoituksen tosissaan ja ryntäsi luokseni niin, että jalat sutivat tyhjää. Reisi ei tykännyt ja sitten sitä kuntoutettiin jokusen kuukauden verran. Postaus aiheesta

Jo silloin sama ortopedi tutki polven nivelet huolella, mutta näki niiden olevan normaalit. Nyt koira on lenkillä ollessa muutaman kerran ulvahtanut kivusta ja pysähtynyt paikoilleen. Pienen ajan kuluttua on sitten taas jolkotellut tyytyväisenä eteenpäin.

Kun tällaisia tilanteita oli ollut kolme kahden päivän sisällä, vein koiran päivystykseen. Päivystyksessä todettiin löysyyttä polvissa ja kehotettiin käymään ortopedillä. Tänään ortopedi sitten vahvisti asian.

STATUS: Nyt ei selvää ontumaa huoneessa liikkuessa ja kääntyillessä, korkeintaan hetkittäin paikalle pysähtyessä paino hivenen kevyemmin vasemmalla takajalalla. Ei havaittavia aristuksia taivutuksissa takaraajojen varvasalueilla, kintereissä, polvissa eikä lonkissa. Molemmat polvilumpiot luksoituvat polven sisäsivulle ja hakautuvat hetkellisesti (ns. mediaalinen patellaluksaatio, aste 2), vasemmassa luksaatiotaipumus hieman herkemmässä oikeaan verrattuna.

Olin pari päivää sitten käynyt katsomassa Pikin emän tietoja Kennelliiton sivuilta ja arvellutkin, että jotain tällaista sieltä löytyy. Emällä on nimittäin patellaluksaatio med 2/0. Enhän minä edes ymmärtänyt tarkistaa mitään tällaista viime heinäkuussa, kun halusin juuri tämän koiran! Se ainoa vapaana oleva bolognese narttu ja minun piti saada juuri se.

Kadunko? En tietenkään! En kadu tätä koiraa, mutta harmittelen sen puolesta. Voi rassua, joka joutuu kokemaan kipua nyt ja vielä enemmän leikkauksen jälkeen. Ortopedin mukaan tällainen leikkaus on rutiinia ja koira leikataan kuntoon, mutta leikkaus on aina leikkaus ja tulee olemaan haasteellista pitää vuotista koiraa rauhallisesti leikkauksen jälkeiset viikot. Mutta kyllä sekin hoituu, askel kerrallaan.

Tässä vielä kuva juuri ennen trimmausta. Pään muoto on mukavampi ja häntäkin kiva huisku. Tarkkasilmäiset ja osaavammat huomaavat, kuinka Piki istuu vähän kenossa vasemman lonkkansa päällä.

Pyysin eläinlääkäriä laittamaan virallisen ontumatutkimuksen tulokset Kennelliittoon, niin että se joku toinen voisi halutessaan tuumata muutaman kerran enemmän tämän emän mahdollisten uusien pentujen hankkimista. Toivottavasti kasvattajakin huomaa antaa Lucky Lolitan olla jatkossa vain kotikoira.