lauantai 4. maaliskuuta 2017

Minä pidän uurteisista miehistä,

jotka kävelevät rauhallisesti koiran kanssa ja sanovat: "Moi". Minä pysähdyn ja vastaan: "Moi". Sitten koirat kuiskuttelevat jotain toistensa korviin ja me katselemme hetken hiljaa.
© Esko Lius
Miehet eivät aina tiedä mitä sanoa vieraalle naiselle, niinpä minä täytän tilan kysymällä jotain sopivaa koirasta. "Mikäs rotu se tämän sinun haukku onkaan?" Ja se ihan selvä villakoira voikin olla "joku terrieri tämä varmaan on", sillä koira ei olekaan miehen oma vaan vaimon ystävättären koira, jota herra kiltisti ulkoiluttaa.

"Minä olen täällä koiria varten", sanoi tämän päivän uurteinen herra ja katsoi lempeästi kahta koiraansa. Kaikki käskynkaltaiset ohjeet siitä, että koirat eivät saa tervehtiä toisiaan hihnassa, ovat näissä hetkissä minusta niin merkityksettömiä. Siinä me sitten seisomme ja filosofoimme jotain kevyttä. Erotessamme kiitämme toisiamme kohtaamisesta ja toivotamme nautinnollisia hetkiä nelijalkaisten kanssa.

© Annu Lius
Tänäänkin olen onnellinen tästä koirasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti