lauantai 11. maaliskuuta 2017

Koiraa on karvoihin katsominen

"Niin, tämä kun on sellainen turkkirotu", sanoi eläinlääkäri, kun olimme ensimmäisessä rokotuksessa. Mistä lie puhuimme siinä samalla, mutta minä jäin miettimään tuota termiä. "Turkkirotu", kaikilla koirillahan on turkki, mutta tällä koiralla se tarkoittaa selvästi jotain erityistä.

Olin halunnut narttukoiran, joka on pieni, valkoinen, pörröinen ja josta ei lähde karvaa. En halunnut design-koiraa, jonka jokainen ominaisuus olisi tarkkaan harkittu, vaan koiran, josta tulen onnelliseksi. Bolognese kosketti suoraan sydäntä ja se riitti.
© Esko Lius, Piki 8vk, junassa kotimatkalla
Kaikista koirista lähtee karvaa, mutta tällä rodulla karva jää kiinni niihin toisiin karvoihin eli tulee takkuja ja takuista kehkeytyy huopuneita kohtia. Nyt kun yhteiselämää on vietetty 7 kuukautta, niin alan ymmärtää sen kuuluisan kantapään kautta, mitä turkkirotu kaiken kaikkiaan tarkoittaa.

Tämän turkkirotuisen koiran karva on suloisen pehmeää. On ihana upottaa sormet sen kuontaloon ja antaa pehmeyden helliä mieltä. Koiran turkki heiluu hauskasti, kun se juoksee, mutta lyhytjalkaisena sen pitkä turkki myös heiluu maahan asti. Kaikki risut ja männykävyt tuntuvat pomppaavan metsästä koiran mukaan.
© Esko Lius, Piki 4kk, kotipihassa
Säännöllinen pesu ja harjaaminen ovat välttämättömyyksiä. Kun syksyllä kävimme ulkona vähintään viisi kertaa päivässä, niin koira piti myös huuhtoa viisi kertaa päivässä. Ohjeiden mukaan se olisi myös pitänyt föönata kuivaksi yhtä monta kertaa, mutta eihän siihen riitä kenenkään aika työpäivinä.
© Annu Lius, Piki 5kk, jälleen kylvyssä
Marraskuussa Piki oli 6kk ja silloin trimmautin koiran ensimmäisen kerran. Halusin jättää talvea vasten turkkiin pituutta ja toki haikailin myös pehmeyden perään. Siksi ensimmäinen trimmaus tehtiin saksilla. Kun lähtötilanne oli tämä:
© Esko Lius, Piki 6kk
Niin lopputulos on ihanan helppohoitoinen turkki! Pehmeyttä jäi, mutta turkki ei enää huuhtonut maata.
© Annu Lius, Piki 6kk
Pentukoiran turkki kasvaa kuitenkin vauhdilla ja helmikuussa harjasta ei enää ollut mitään hyötyä eikä kampakaan enää mennyt karvan tyveen asti. Takkuja ja huopuneita kohtia alkoi ilmaantua vauhdilla. Tuohon aikaan myös itsellä oli töissä niin paljon kiireitä, että turkin hoitoon ei ollut aikaa eikä intoa. Trimmaajan kanssa päätettiin käyttää konetta.
© Annu Lius, Piki 9kk, ennen konetrimmausta
Pikillä on tuuhea turkki ja nahka ei jäänyt näkyviin trimmauksen jälkeen. Pehmeyttä jätettiin päähän ja tietysti häntään. Myönnän, että koiran uuteen olemukseen oli kyllä ensin vaikea tottua. Raasu palelikin jo pienellä pakkasella ja vaatteita oli pakko käyttää.
© Annu Lius, Piki 9kk, pari päivää konetrimmauksesta
Nyt trimmauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja sen olemuksessa alkaa olla taas pehmeyttä. Turkki on edelleenkin suloisen pehmeä, vaikka siihen ei enää saakaan upotettua sormiaan. Koiran käsittely ja hoitaminen on kuitenkin paljon aiempaa helpompaa. Toukokuussa Piki pääsee taas konetrimmaukseen.
© Annu Lius, 2vk konetrimmauksesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti