lauantai 25. maaliskuuta 2017

Hienosti hihnassa

"Hihnassa on kaksi päätä, A ja B, ja vain toinen voi päättää, mitä tehdään. Aika hyvin olen saanut opetettua A:lle, milloin on aika hidastaa tahtia tai vaihtaa suuntaa. Lopetin vain kävelemisen, kun vauhti oli liian reipas. Hyvin äkkiä A oppi pysähtymään ja katsomaan minua. Kun katsekontakti oli saatu, niin pystyimme taas jatkamaan matkaa. Välillä pysäyttämiseen tarvitaan kyllä ihan voimakeinoja, kun A ei heti ymmärrä.
©Esko Lius
Jos lenkillä on mukana namit, niin ne on mukana tietysti syömistä varten. Joskus A ei ymmärrä, että matkaa on taitettu vierekkäin jo ainakin 50 metriä. Kyllä siinä jo uupuu ja täytyy saada voimanameja. Silloin minun täytyy muistuttaa A:ta, että täällä ollaan ja nameja pitäisi saada juuri nyt. Jotain johdonmukaisuutta hihnalenkeilläkin täytyy olla.
©Esko Lius
Minusta A on aika outo, kun antaa nameja vain silloin kun en niitä erikseen pyydä. Silloin saatan kyllä hermostua ja antaa tälle hölmölle hihnalle kyytiä.
©Esko Lius
Jos totta puhutaan, niin kyllä A osaa melkein aina kulkea hienosti hihnassa. Ei kisko eikä rajoita vaan antaa sopivasti tilaa mennä ja haistella. Silloin meillä on parasta.
©Esko Lius
Tai ehkä parasta on kuitenkin tämä ...

©Annu Lius
Tänään A menee taas koirakouluun ja minä pääsen mukaan. Siellä on ihan kivaa, mutta jostain syystä sieltä tulee aina läksyjä. A taitaa olla hidas oppimaan. Onneksi hihnassa on se toinenkin pää ja voidaan käyttää B:n suunnitelmaa. Olen aina valmis auttamaan :) "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti