lauantai 25. maaliskuuta 2017

Hienosti hihnassa

"Hihnassa on kaksi päätä, A ja B, ja vain toinen voi päättää, mitä tehdään. Aika hyvin olen saanut opetettua A:lle, milloin on aika hidastaa tahtia tai vaihtaa suuntaa. Lopetin vain kävelemisen, kun vauhti oli liian reipas. Hyvin äkkiä A oppi pysähtymään ja katsomaan minua. Kun katsekontakti oli saatu, niin pystyimme taas jatkamaan matkaa. Välillä pysäyttämiseen tarvitaan kyllä ihan voimakeinoja, kun A ei heti ymmärrä.
©Esko Lius
Jos lenkillä on mukana namit, niin ne on mukana tietysti syömistä varten. Joskus A ei ymmärrä, että matkaa on taitettu vierekkäin jo ainakin 50 metriä. Kyllä siinä jo uupuu ja täytyy saada voimanameja. Silloin minun täytyy muistuttaa A:ta, että täällä ollaan ja nameja pitäisi saada juuri nyt. Jotain johdonmukaisuutta hihnalenkeilläkin täytyy olla.
©Esko Lius
Minusta A on aika outo, kun antaa nameja vain silloin kun en niitä erikseen pyydä. Silloin saatan kyllä hermostua ja antaa tälle hölmölle hihnalle kyytiä.
©Esko Lius
Jos totta puhutaan, niin kyllä A osaa melkein aina kulkea hienosti hihnassa. Ei kisko eikä rajoita vaan antaa sopivasti tilaa mennä ja haistella. Silloin meillä on parasta.
©Esko Lius
Tai ehkä parasta on kuitenkin tämä ...

©Annu Lius
Tänään A menee taas koirakouluun ja minä pääsen mukaan. Siellä on ihan kivaa, mutta jostain syystä sieltä tulee aina läksyjä. A taitaa olla hidas oppimaan. Onneksi hihnassa on se toinenkin pää ja voidaan käyttää B:n suunnitelmaa. Olen aina valmis auttamaan :) "

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Koiraa on karvoihin katsominen

"Niin, tämä kun on sellainen turkkirotu", sanoi eläinlääkäri, kun olimme ensimmäisessä rokotuksessa. Mistä lie puhuimme siinä samalla, mutta minä jäin miettimään tuota termiä. "Turkkirotu", kaikilla koirillahan on turkki, mutta tällä koiralla se tarkoittaa selvästi jotain erityistä.

Olin halunnut narttukoiran, joka on pieni, valkoinen, pörröinen ja josta ei lähde karvaa. En halunnut design-koiraa, jonka jokainen ominaisuus olisi tarkkaan harkittu, vaan koiran, josta tulen onnelliseksi. Bolognese kosketti suoraan sydäntä ja se riitti.
© Esko Lius, Piki 8vk, junassa kotimatkalla
Kaikista koirista lähtee karvaa, mutta tällä rodulla karva jää kiinni niihin toisiin karvoihin eli tulee takkuja ja takuista kehkeytyy huopuneita kohtia. Nyt kun yhteiselämää on vietetty 7 kuukautta, niin alan ymmärtää sen kuuluisan kantapään kautta, mitä turkkirotu kaiken kaikkiaan tarkoittaa.

Tämän turkkirotuisen koiran karva on suloisen pehmeää. On ihana upottaa sormet sen kuontaloon ja antaa pehmeyden helliä mieltä. Koiran turkki heiluu hauskasti, kun se juoksee, mutta lyhytjalkaisena sen pitkä turkki myös heiluu maahan asti. Kaikki risut ja männykävyt tuntuvat pomppaavan metsästä koiran mukaan.
© Esko Lius, Piki 4kk, kotipihassa
Säännöllinen pesu ja harjaaminen ovat välttämättömyyksiä. Kun syksyllä kävimme ulkona vähintään viisi kertaa päivässä, niin koira piti myös huuhtoa viisi kertaa päivässä. Ohjeiden mukaan se olisi myös pitänyt föönata kuivaksi yhtä monta kertaa, mutta eihän siihen riitä kenenkään aika työpäivinä.
© Annu Lius, Piki 5kk, jälleen kylvyssä
Marraskuussa Piki oli 6kk ja silloin trimmautin koiran ensimmäisen kerran. Halusin jättää talvea vasten turkkiin pituutta ja toki haikailin myös pehmeyden perään. Siksi ensimmäinen trimmaus tehtiin saksilla. Kun lähtötilanne oli tämä:
© Esko Lius, Piki 6kk
Niin lopputulos on ihanan helppohoitoinen turkki! Pehmeyttä jäi, mutta turkki ei enää huuhtonut maata.
© Annu Lius, Piki 6kk
Pentukoiran turkki kasvaa kuitenkin vauhdilla ja helmikuussa harjasta ei enää ollut mitään hyötyä eikä kampakaan enää mennyt karvan tyveen asti. Takkuja ja huopuneita kohtia alkoi ilmaantua vauhdilla. Tuohon aikaan myös itsellä oli töissä niin paljon kiireitä, että turkin hoitoon ei ollut aikaa eikä intoa. Trimmaajan kanssa päätettiin käyttää konetta.
© Annu Lius, Piki 9kk, ennen konetrimmausta
Pikillä on tuuhea turkki ja nahka ei jäänyt näkyviin trimmauksen jälkeen. Pehmeyttä jätettiin päähän ja tietysti häntään. Myönnän, että koiran uuteen olemukseen oli kyllä ensin vaikea tottua. Raasu palelikin jo pienellä pakkasella ja vaatteita oli pakko käyttää.
© Annu Lius, Piki 9kk, pari päivää konetrimmauksesta
Nyt trimmauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja sen olemuksessa alkaa olla taas pehmeyttä. Turkki on edelleenkin suloisen pehmeä, vaikka siihen ei enää saakaan upotettua sormiaan. Koiran käsittely ja hoitaminen on kuitenkin paljon aiempaa helpompaa. Toukokuussa Piki pääsee taas konetrimmaukseen.
© Annu Lius, 2vk konetrimmauksesta

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Allergisen koiraperheen elämää

Meidän perheessä ollaan allergisia mm. heinille, koivulle, pujolle, äyriäisille, palkokasveille, kissalle ja koiralle. Silti pihassa kasvaa heinää ja ojanreunoilla pujoa. Pari koivua kukkii keväisin pihassa ja palkokasvejakin käytetään ruokana. Lemmikkeinä on sekä kissa että koira.

Helppoahan tämä on ihmisten kanssa, kun kaikki ovat aikuisia ja osaavat kertoa tuntemuksistaan. Heinixiäkin on kätevä napata tarpeen tullen ja ilmapuhdistin hoitaa sisäilmaa.

Vaan nytpä saattaa olla, että koirahauvallakin on ruoka-aineyliherkkyyksiä.

Hauvan suupielet ovat olleet vahvasti kuparinruskeat ensimmäisestä juoksuajasta lähtien. Kyynelnestekin värjää karvoja. Kosmeettinen haitta, joo, mutta sen verran tuo vaivasi mieltä, että lähdin tutkimaan asiaa lisää.

Yhden tassun anturoissakin oli punaista karvaa ja vahva popcornin tuoksu.
Netti on dataa tulvillaan, mutta sen oikean seulominen onkin sitten oma työnsä. Kyselin aikani  kokemusasiantuntijoilta, mutta sitten päädyin viemään koiran oikean asiantuntijan luokse. Ensimmäinen käynti Herttoniemen eläinlääkäriasemalla oli oikein positiivinen kokemus. Lääkäri tutki koiran joka puolelta, teki tarkat merkinnät ja paneutui aikaa säästämättä koiran asiaan. Kokemus ja tutkittu tieto samalla kertaa.

Korjattuja nettiuskomuksia:
- Koiranruuassa oleva kupari ei värjää karvoja, vaikka karvat värjäytyvätkin kuparinpunaisiksi.
- Teräskuppi ei aiheuta värjäymiä.
- Kanaa useammin koirat reagoivat naudanlihalle.
- Kypsentäminen ei tee lihan proteiineista koiralle huonoja.
- Teollisesti valmistettujen koiranruokien tuoteselosteisiin ei voi täysin luottaa, sillä ne valmistetaan suurissa erissä samoilla tuotantolinjoilla. Jos proteiininlähteeksi mainitaan kala, valmisteessa voi silti olla nautaa tai kanaa, koska linjoja ei puhdisteta edellisen tuotantoerän jäljiltä.
- Tassujen värjäymät aiheuttaa sylki eikä hiivasieni. Koira nakertaa tassuaan, koska sitä kutittaa. Kutitus taas johtuu todennäköisesti atooppisesta ihosta, jonka alkusyynä saattaa olla yliherkkyys jollekin ruoka-aineelle. Popcornin tuoksu taas kertoo mahdollisesti hiiva/bakteeritulehduksesta, joka puolestaan johtuu nakerruksen rikkomasta ihosta.

Pikin oireita hoidetaan nyt pääosin ulkoisesti ja pentuvaiheen jälkeen sitten todennäköisesti selkeämmin ruokavaliolla. Ulkoisesti kyse on silmien puhdistamisesta vedellä aamuin illoin ja tassu pestään lääkeshampoolla muutaman kerran.

Sitä miksi kyynelneste värjää karvoja ei täysin tiedetä. Joillakin koirilla kyynelnestettä valuu enemmän ja joillakin koirilla se myös värjää karvoja ruokavaliosta huolimatta. Mekaaninen puhdistus on siis paras hoito.

Koska 9 kuukautta vanha pentu on vielä kasvuiässä, sen ruokavaliota ei vielä vedetä tiukalle eliminaatiodieetille. Nyt lihana on ainoastaan possu. Sitä saa antaa myös raakana, mutta kypsentäminen on proteiinien kannalta ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Toisena proteiininlähteenä on kala. Piki on ehtinyt saada jo monipuolisesti erilaisia lihoja. Mahdollisen eliminaatiodieetin kannalta tämä on harmillista, sillä mitään aiempia lihoja ei voi tuossa dieetissä käyttää. Poro ja kani ovat vielä kokeilematta, joten ne täytyy nyt säästää eliminaatiodieettiä varten.

Toisella aterialla on kalapohjaisia nappuloita. Barking Headsilla on yksi nappula ja Husselta toinen. Näitä samoja käytetään koulutusnappuloina. Koulutusnappuloiksi voi keittää myös possun sydäntä.

Toukokuussa koira täyttää vuoden. Silloin käymme uudestaan samalla lääkärillä. Hän arvioi Pikin turkin värjäymät ja ihon pigmenttimuutokset ja katsoo onko tarvetta eliminaatiodieetille. Se olisikin sitten tiukka kotiruokadieetti, jossa pääsisin tekemään ruuat vain tarkoin valituista raaka-aineista. Tuttua puuhaa lasten vauva- ja taaperovaiheesta ja sen kokemuksen valossa toivoisinkin, että tätä ei tarvittaisi. Kultautuneetkin muistot kertovat, että se oli työlästä. Mutta jos näin on tarpeellista toimia, niin sitten näin toimitaan. Hauvan kanssa eläminen on kuitenkin iso ilo ja iloa tuottavasta ystävästä huolehditaan hyvin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Minä pidän uurteisista miehistä,

jotka kävelevät rauhallisesti koiran kanssa ja sanovat: "Moi". Minä pysähdyn ja vastaan: "Moi". Sitten koirat kuiskuttelevat jotain toistensa korviin ja me katselemme hetken hiljaa.
© Esko Lius
Miehet eivät aina tiedä mitä sanoa vieraalle naiselle, niinpä minä täytän tilan kysymällä jotain sopivaa koirasta. "Mikäs rotu se tämän sinun haukku onkaan?" Ja se ihan selvä villakoira voikin olla "joku terrieri tämä varmaan on", sillä koira ei olekaan miehen oma vaan vaimon ystävättären koira, jota herra kiltisti ulkoiluttaa.

"Minä olen täällä koiria varten", sanoi tämän päivän uurteinen herra ja katsoi lempeästi kahta koiraansa. Kaikki käskynkaltaiset ohjeet siitä, että koirat eivät saa tervehtiä toisiaan hihnassa, ovat näissä hetkissä minusta niin merkityksettömiä. Siinä me sitten seisomme ja filosofoimme jotain kevyttä. Erotessamme kiitämme toisiamme kohtaamisesta ja toivotamme nautinnollisia hetkiä nelijalkaisten kanssa.

© Annu Lius
Tänäänkin olen onnellinen tästä koirasta.