tiistai 21. helmikuuta 2017

Minulla on pehmo koira

Hihnalenkeillä tapaamme usein kanssakulkijoita, jotka pysähtyvät juttelemaan koiralleni. Piki nauttii huomiosta ja tervehtii kaikkia iloisesti. Minä kehoitan ottamaan hanskan pois. Pörröturkin pentukarvan pehmoisuus on hellyttävää. Jotain lämpöä enemmän siinä virtaa, kun upottaa sormensa pikkukoiran pörröturkkiin.
©Esko Lius, Piki Ruutinkosken rappusilla
Piki pysäyttää minut katsomaan maailmaa hitaammin. Kun minä kiiruhdan hihnalenkillä (koska koirathan tarvitsevat reippaita kävelylenkkejä), Piki saattaa pistää jarrut pohjaan ja katsoa minua pää kallellaan. "Mitä ihmettä, sinä ihminen kiirehdit", se tuntuu sanovan ja minä ymmärrän hidastaa. Annan sen jolkotella rennommin ja nuuskia ojan pohjat ja meillä on molemmilla parempi olo.

Hesari uutisoi joku aika sitten, että koirat ja niiden omistajat alkavat muistuttaa toisiaan. Minun pentuni on hyväntuulinen, luottavainen ja pohdiskeleva. Se ei ryntää uusiin tilanteisiin miettimättä, vaan katselee, haistelee ja kuuntelee ensin hetken. Pienempänä se oli hiljainen, mutta nyt se saattaa vuhkaista muutaman kerran kuin tiedottaakseen minulle, että nyt on tuumaustauko.

Olemme muokanneet toinen toisiamme. Kennelliiton rotumääritelmän mukaan bolognese on: "Hillitty, yleensä ei erityisen vilkas. Kekseliäs, tasainen ja erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja lähipiiriinsä." Kun meidän arkemme kulkee melko tasaisia latuja eikä perheessä ole pikkulapsia elämöimässä, niin koiran on ollut helppo oppia toimimaan rauhallisesti. Ja onhan se saanut rapsutuksia ja rakkautta yllin kyllin ja kehuja kaikesta mahdollisesta. Kiintymystä meillä osoitetaan päivittäin kaikkien perheen jäsenten kesken.

Viime aikoina olen törmännyt netissä juttuihin koirista, joiden kasvattaminen ei ole ollut omistajalla hallinnassa. Rähjäävät remmissä, rähisevät ohikulkijoille ja käyvät toisten koirien kimppuun. Minä en edes halunnut koiraa, jonka koulutus olisi suurta työtä ja tuskaa ja joka hetkistä valpaana olemista. Halusin minulle sopivan koiran, juuri tällaisen <3 
©Esko Lius, pihaleikkejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti