tiistai 3. tammikuuta 2017

Lenkillä koirien kanssa

"Oltiin aamulla Karjun ja Kiljun kanssa taas kentällä peuhaamassa. Ehdittiin olee vaan hetken, kun siihen tuli säiliöauto tuuppaamaan vettä kentälle. No eipä mitä, tuleepahan kentästä kohta entistä parempi paikka lyödä koirille palloa. Nehän nyt jaksaa juosta pallon perässä vaikka kuinka. Into näkyy ja kuuluu kyllä muillekin.

Joskus kyllä oon miettiny, miks muut ei oo huomannu tätä kenttää. Täällä saa olla ihan rauhassa. Vieressäkin on koulu ja lasten leikkipuisto, mutta kentällä saadaan olla aina kolmestaan. Toisaalta noi pikkukersat tuo ihan sopivaa haastetta koirille. Kersojen äänet houkuttaa koiria menee, mutta aika hyvin ne kestää tässä lähellä. Joka kerta koiria, etenkin Karjua, pitää kyllä muutaman kerran hakee aidan toiselta puolelta, mutta ei noi kersat näytä pelkäävät. Lähtevät vaan pois.

Tänään oltiin sitten menossa kotiinpäin ja Karju oli just kuusiaitaa tutkimassa, kun siihen tuli joku muija valkoisen koiransa kanssa. No mä kutsuin tietysti Karjunkin sieltä pensaasta pois ja tulihan se sieltä, kun oikein käskin ja vihelsin. Se valkoinen kääpiö tuijotti meitä hetken ja jatkoi sitten matkaa, vaikka Karju ja Kilju pitivät sille kuria. On niillä vaan kova ääni - mun koirat.

Se kääpiö oli menny jo ainakin viiden metrin päähän, kun päästin pojat taas vapaaksi, niin eikös ne menneet sitä kääpiötä tutkimaan. Ja se muija hihnan toisessa päässä alko sättii mua, että mun pitäis laittaa pojille hihna. No joo, tartteis kai, mutta kun se hihna on mulla taskussa ja röökin kanssa on vähän vaikee kaivaa sitä esille.

Mä yritin sanoo sille muijalle, että voitteks te häipyy, niin se vaan jatko, että mun pitäis pitää pojat hihnassa. Sen kääpiö vaan katto meitä, kun mun pojat on sentään aktiivisia ja meni vaan moikkaamaan silleen reilusti, niinku ne nyt aina tekee. Pitäähän koiralla olla ääntä ja vauhtia. 

Sit se muija nosti vielä jalkansa Karjun eteen ja olis varmasti potkassu, vaikka väitti vaan pitävänsä koipeensa siinä koirien välissä! Onneks Karju ja Kilju tuli mun luokse viidennellä komennolla. Aika hyvin oon muuten niitä opettanu, kun aiemmin piti karjua ihan tosissaan ja silti ne vaan jatko juoksuaan.

Kaikenlaisia tyyppejä sitä näkeekin!"

Kuvitteellinen kirjoitus hihnalenkillä tapaamamme henkilön mietteistä. Ja että saan fb-postaukseen sopivan kuvan, niin täytyy laittaa vielä kuva tästä tarinan kääpiöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti