lauantai 10. joulukuuta 2016

Neulehaaste: koiralle villapuku

Neulomisessa on usein mukavinta hahmotella vaatetta mielessään ja pyrkiä toteuttamaan tuo mielessä oleva hahmo langalla ja puikoilla. Sukkia, pipoja, lapasia, paitoja, tunikoita ja huiveja olen tehnyt jo yli 45 vuotta, mutta nyt tartuin uuteen neulehaasteeseen. Nahkamahainen koirani, jolla ei myöskään ole pohjavillaa, tarvitsee pakkasille lämmikettä.

Halusin tehdä neuleen,
- joka ei takuta turkkia (langaksi Austermann Step classic, jossa on jojobaöljyä ja aloe veraa)
- joka on helppo pukea (napit selkäosaan)
- joka suojaa mahan, mutta jossa on riittävästi tilaa peräpäässä (mahaa varten erillinen kaistale ja takalahkeista reilut kavennukset)
- jonka alle mahtuu valjaat (tarpeeksi väljyyttä)
- joka mahtuu sadepuvun alle (sadepuku on niin tiukka, että tämä ei toteutunut)

Olin jo aiemmin tehnyt yhden version, jossa harjoittelin kaula-aukon ja etulahkeiden tekemistä. Siinä oli umpinainen selkäosa eikä sen pukeminen ollut ilo. Se ei myöskään suojannut tarpeeksi.

Versio nro 2 oli jo aika hyvä. Siinä oli muodot kohdillaan, mutta lahkeet olivat vielä liian pitkät. Melkoinen 'jumppapuku' minulle, sillä lahkeet menevät koko ajan tassujen alle ja minä saan olla koko ajan kumartelemassa niitä kääntämään.

Videolla Piki tassuttelee vain vähän, eivätkä lahkeet tuota tässä hankaluuksia. Olen kääntänyt lahkeet, mutta eiväthän ne silti kestä. Täytyy varmaan laittaa ne pienillä pistoilla kiinni.


Versio nro 2.1 on joiltakin osin parempi, mutta tässäkin on vielä puutteensa. Tässä lyhyet kuvalliset ohjeet, kuinka puku on rakennettu. Silmukoiden määrät ovat vain viitteellisiä, sillä koirat ovat niin eri kokoisia ja mallisia.
  
Neule alkaa kauluksesta. Minulla on tässä silmukoita 66. Niskaan tein muutaman kerroksen enemmän lyhennettyinä kerroksina, että niska saisi suojaa, mutta vaate ei kiristäisi kaulasta. Kauluksessa on 16 kerrosta.

Tämän jälkeen tein 16 krs oikeaa neuletta ja samalla tein lisäykset hartioita ja rintakehää varten. Katsoin lisäysten paikat niin, että rintakehän keskellä oli yksi lisäyksien paikka ja toiset olivat kainaloiden alla. Minulla oli tämän jälkeen 94 silmukkaa.

Kuvassa on jo tehty etulahkeiden aukot, 20 silmukkaa ja 8 kerrosta. Rintakehää varten jätin liian vähän tilaa. Ajatuksena oli että lahkeiden yläosan leveys vaikuttaisi myös rintakehässä, mutta silti 10 silmukkaa on liian vähän. Leveä lahkeiden yläosa helpottaa pukemista, mutta siihen seuraavaan versioon jätän lahkeiden väliin 16 tai 18 silmukkaa.
Lahkeiden aukkojen jälkeen neuloin 30 kerrosta, jonka aikana kavensin 20 silmukkaa tasaisin välein. Puikoilla nyt 74 silmukkaa. Kavennuksia on tässä neuleessa liikaa. Neule jäi liian napakaksi etujalkojen takaosasta. Vaikka villavaate venyy ja muotoutuu, niin valjaiden kanssa tämä puku on liian napakka. Tein etulahkeet valmiiksi ja aloitin sitten vatsakaistaleen neulomisen.

Vatsakaistaleen avulla saan nahkamahan suojaan ja selkään napituksen. Vatsakaistaleen aloitin 22 silmukalla ja kavensin sitä työn edetessä 10 silmukalla.
Takalahkeet neuloin alhaalta ylöspäin. Niissä on enemmän pituutta ja leveyttä kuin etulahkeissa. Ennen takalahkeen liittämistä vatsakaistaleeseen (josta siis poimitaan selkäosan silmukat) päättelin lahkeesta 1/3 silmukoista. Nämä silmukat jäävät vatsapuolelle.

1/3 lahkeen silmukoista oli siis päätelty kerralla ja toinen 1/3 päätellään nopealla rytmillä, niin että takajalalle jää tilaa, mutta koiran peräpää jää vapaaksi. Selkäosa kiinnittyy joka toisella kerroksella yhteen hartiaosan silmukoihin, niin että kiinnityskohdasta tulle siisti ja joustava. Vatsan kohdalle tein vielä lyhennetyillä kerroksilla lisää tilaa, niin että peräpäässä on 10 kerrosta vähemmän.

Takaosan huolittelin icord-tekniikalla. Sill pystyy myös hyvin muotoilemaan takaosan sopivan kokoiseksi.

 Tässä kuvassa puku 'rentoutuu' muotoihinsa ennen sovitusta. Kaula-aukossa on pesusieni ja runko-osassa mehukannu ja suuri mehupullo.

Puku on sopiva kaula-aukostaan ja peräpäästä. Takalahkeet ovat sopivan mittaiset ja taakse jäävä aukko on hyvä. Etulahkeiden väliin jäävä tila on liian pieni ja se kiristää etulahkeita liikaa ylöspäin. Koska tein liikaa kavennuksia etulahkeiden jälkeen, niin runko-osa (selkäosa) jäin liian tiukaksi. Vaate on myös hivenen liian pitkä eli vatsakaistaleen voi tehdä seuraavaan versioon lyhyemmäksi. Lankaa meni melko tasan 100g.

Käytetty lanka liukuu hyvin neuloessa ja sujahtaa koiran päälle ongelmitta. Langan kirjavuus ei miellytä neuleena niin paljon kuin kerällä. Tuossa seuraavassa versiossa käytän samaa lankaa, mutta lisään siihen mukaan valkoista vauvalankaa, jota minulla sattuu oleman kaapissa.

Mallia saa vapaasti hyödyntää ja kehitellä siitä omalle koiralleen sopivan neuleen. Kunhan pääsen aloittamaan tuon uuden parannellut version, niin korjailen samalla kirjoittamani neuleohjeet järkevämpään muotoon. Jaan sen sitten muidenkin hyödynnettäväksi.

2 kommenttia:

  1. Onpa ihana koira ja hieno puku! Meillä on Aapo-niminen bichon frise, joka ei palele koskaan pakkasilla, mutta sillä onkin jo aikuisen koiran turkki. Aapo rakastaa pakkasta mutta inhoaa kuralätäkköjä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikinkin virallinen rotu on bichon bolognese, friseen pikkuserkku :)
      Tässä itse vasta harjoittelen tulkitsemaan koiraani ja kyllä se vaan liikkuu rennommin, kun saa pakkasilla villapuvun päälle. Ilman pukua on kulku hidasta ja jännittynyttä, puvun kanssa iloista vipellystä. Tosin nollakelillä ja pikkupakkasilla ei villapukua kannata laittaa, sillä silloin hauvalla on jo kuuma.
      Vuoden kuluttua on Pikilläkin jo aikuisen koiran turkki. Ehkä se ei silloin takkuunnukaan niin helposti.
      Rapsutuksia Aapolle :)

      Poista