torstai 29. joulukuuta 2016

Koira catwalkilla

Varoitus: sisältää mielipiteitä ja mahdollisesti väärää toimintaa 😏. Kokemusta kääpiörotuisen koiran kanssa elämisestä minulla on huimat puoli vuotta

Kun pentu saapui meille heinäkuussa, koin suurimmaksi haasteeksi hihnakäytöksen opettamisen. Netti ja kirjat ovat hyviä apulaisia ensimmäisen koiransa kanssa elävälle ihmiselle, mutta jopa niitä ohjeita ja vaatimuksia onkin paljon! Koira ei saa vetää eikä haistella. Se ei saa kulkea edessä, ettei vaan ota johtajuutta eikä se saa kulkea takana, että sen tekemisiä voi tarkkailla. Koira ei saa kulkea oikealla/vasemmalla, koska jotain pahaa ihan varmasti tapahtuu. Koiran täytyy kulkea erilaisissa maastoissa, mutta se ei saa kulkea niissä liian aikaisin tai myöhään. Koira ei saa tervehtiä toisia koiria tai sitten sen täytyy tehdä juuri sitä, että ei vaan rupea pelkäämään muita. Koirapuistoissa täytyy käydä tai sitten ei, koska siellä on niitä toisia koiria.

Päivittäisillä hihnalenkeillä katselin muita koirakoita ja mietin, miksi he toimivat niinkuin toimivat. Meidän kulmilla on melko paljon koiria ja katseltavaa riitti. Koska me olimme se 'new kid in the town', myös meitä katsottiin tarkkaan. Pentu sai hönöilyjään anteeksi, koska se oli pentu, mutta minä sain monia ohjeita, jotka olivat käytännössä ristiriidassa keskenään.

Ehkä kamalimman ohjeen sain herralta, jonka koira kulki kauniisti vieressä ilman hihnaa. Pakkohan sitä oli ihmetellä, kuinka hän on tällaisen saanut aikaan. Hän kertoi koiran käytöksen pohjaavan täydelliseen alistamiseen. Muuten koira ei kuulemma ole käskyn alla eikä tottele. Vaihdoimme vielä pari kohteliasta sanaa, ennenkuin herra jatkoi matalana kulkevan koiransa kanssa toiseen suuntaan ja minä intomielisen pentukoiran kanssa toisaalle.

Pari kuukautta yritin tasapainoilla erilaisten ohjeiden kanssa, mutta sitten käänsin katseeni vielä tarkemmin koiraani ja tutkin siltä saamaani palautetta. Milloin koirani on hyvä olla? Mistä tunnistan sen tarpeet ja kuinka pitkälle sopeutan oman toimintani olettamiini tarpeisiin? En voi koskaan täysin tietää koirani tarpeita vaan teen siitä aina tulkintoja. Kuinka pitkälle annan ulkopuolisten vaikuttaa omiin tulkintoihini?

Näistä pohdinnoista on nyt koostunut miellyttävä tasapaino. Meidän kesäiset lenkkimme saattoivat näyttää tältä:
© Esko Lius Sataa! Kotiin!
© Esko Lius Meri! Tahdon sinne heti!
Nyt olemme käyneet pentueskarin ja pentukoulun, joista olen poiminut jotain hyvää meidän arkeemme. Kouluttajat ovat olleet ammattitaitoisia, mutta se viitekehys joihin heidän oppinsa sijoittuu, ei vain tunnu ihan omalta. Pentukoulun kouluttaja tosin sanoi, että koiralle täytyy loppupeleissä opettaa kolme asiaa: luoksetulo, paikallaan olo ja sen kolmannen jo unohdin. Noiden kahden ensimmäisen eteen teemme töitä. 

Meidän hihnalenkkimme ei ole catwalk, jossa koiran hieno hihnakäytös (lue: yleisten ohjeiden mukainen käskyn alla kulkeminen) olisi minulle sulka hattuun. Näin hienosti olen koirani kouluttanut!

Meidän hihnalenkkimme ovat koiran ulkoilua varten. Koira haluaa nähdä lähiympäristöään ja haistaa kavereiden kuulumiset. Koira haluaa kuulla ja nähdä tarkemmin, mitä sen ympäristössä tapahtuu. Koira kaipaa uusia virikkeitä tai vaan mietiskellä vanhoissa tutuissa maisemissa. Minä sallin sen tutustua maailmaan ja samalla huolehdin sen turvallisuudesta.

Tarkkailen vastaantulevat koirakot ja selvitän onko lähestyminen turvallista. Jos on, niin koirani saa haistella ja tehdä tuttavuutta. Minä tarkkailen pientareet ja annan sen haistella, jos en näe vaaraa. Jos koirani yrittää syödä jätöksiä (ihmisen jätökset on niitä inhottavimpia!), niin minä kaivan ne tarvittaessa suusta pois. Tie ylitetään vasta luvan jälkeen, mutta sitten saa taas enemmän hihnaa. Lähimetsässä koirani on hihnassa, sillä siellä on niin paljon koirien jätöksiä houkuttimena ja niitä oikeasti vallattomia muita koiria. Jos koirani haluaa hitaan ja lyhyen lenkin, niin sitten lenkki on sellainen. Jos virtaa riittää ja mieli tekee mennä pidemmälle, niin iltapäivisin ja iltaisin se on mahdollista. Hihna on meillä useimmiten löysällä, sillä yhteinen tahti alkaa löytyä. Fleksistä luovuin, sillä siinä koiran tilan säätäminen oli vaikeampaa. Nyt minulla on kolmen metrin talutin ja se on meille nyt toimiva.

Piha on aidattu ja koira pääsee sinne juoksentelemaan useita kertoja päivässä, toki sään mukaan.
© Esko Lius, marraskuu 2016
Kissa-siskon kanssa juoksentelu taitaa olla parasta, mutta vain koiran mielestä. Kissa haluaisi pitää vähän suurempaa etäisyyttä uskolliseen lakeijaansa.
© Esko Lius, joulukuu 2016
Elämme tätä tasapainoa nyt jonkun aikaa kunnes koirasta näkyy, että on aika tehdä muutoksia. Samalla harjoittelemme edelleenkin ohituksia (näin juoksuaikana erittäin tarpeellista!) ja tien sujuvampaa ylittämistä (suojatielle ei voi jäädä istumaan).

Jos koirani olisi keskikokoinen tai suuri, niin mietteeni voisivat olla toisenlaisia. Minä elän kuitenkin koiraelämää pienen koiran kanssa ja pyrin löytämään meille sopivan tavan toimia. Catwalkilla emme ehkä saisi vielä paljon arvostusta, mutta meille tätä toimii.

9 kommenttia:

  1. Vaikka kannatankin ajatustasi valita koirallesi ja itsellesi sopivat tavat edetä koulutuksellisesti, sehän on asia jota me kouluttajat koirakoulussakin ihmisille painotamme, en voi olla ajattelematta, että tässä on syntymässä jälleen yksi mahdollinen pieni kauhukoira.
    Pienet koirat saavat suurelta osin käyttäytymistään ja tekemisiään anteeksi kokonsa vuoksi, oli se sitten asiatonta hihnakäytöstä, käsittelytilanteissa ihmisille murisemista tai vaikkapa muille koirille haukkumista. Tätä samaa sinäkin tuot tekstissäsi esille. On erittäin vaarallista ajatella "jos koirani olisi keskikokoinen tai suuri". Sillä ei saisi olla mitään merkitystä koiran kouluttamisen ja sosiaalistamisen suhteen. Koira on koira. Ja esimerkiksi kääpiöpinseri voi olla koirana huomattavasti haasteellisempi kouluttaa kuin vaikkapa irlanninsusikoira. Eli älkää hyvät ihmiset katsoko sitä koiran kokoa! Se ei merkitse mitään siinä, miten koiraan eläimenä tulee suhtautua.
    Kouluttaminen, säännöt, hallinta ja käskyjen oppiminen on tärkeää koiralle, oli se sitten pieni taikka suuri.

    -LK-

    VastaaPoista
  2. Sinuna kouluttaisin koiraa tasaisesti taidollisesti eteenpäin, enkä antaisi sen mennä niinkuin se itse haluaa, kunnes eräänä päivänä havaitset teillä olevan ongelmia, joita alat sitten ratkomaan ja huomaat ettei sinulla ole työkaluja niiden ratkomiseen. Niitä työkaluja ovat juurikin ne käskyt, hallinta, koulutus. Kun olet opettanut koiran oppimaan nuoresta asti, ei sen kanssa tarvitse vääntää peistä missään vaiheessa sen elämää.
    Oikeanlainen kouluttaminen on koiraa motivoivaa ja palkitsevaa mutta myös haastavaa. Koulutuksen tulee edetä. Liian helpot temput ovat koiran mielestä tylsiä ja edistyminen alkaa ottamaan takapakkia. Ihan kotikoirallekin koulutettava määrä käskyjä ja asioita voi olla rajaton. Oikeanlainen koiran aktivointi tuottaa tasapainoisemman ja onnellisemman koiran, kuin koiran ns. vapaa kasvatus, missä se saa itse päättää mitä tekee ja mihin menee.
    Yleisin ongelmavyyhti on, kun se ihana pentu tulee taloon, että sen kanssa rallatellaan mukavuusalueella niin pitkään kuin mahdollista, käydään ehkä joku pentukurssi, todetaan että "koira osaa jo kaiken", tai että vähintäänkin itselle koko homma tuntui turhan helpolta. Sitten koittaa ihanat murrosikäkaudet, joita koirallakin on useita. Niiden myötä ilmenevä ongelmakäytös saa koirakon alkamaan väistelemään vaikeita tilanteita, koulutuksiin ei voi enää osallistua, koska hävettää kun se oma koira on niin hankala ja käyttäytyy huonosti. Koiran käytös asettuu uomiinsa ja seuraavan 8-10 vuotta henkilöllä on huonosti käyttäytyvä koira, joka terrorisoi niin omistajiaan kuin asuinympäristönsä muita koirakoitakin.
    Ja vielä kaiken muun lisäksi, ihminen ottaa toisen koiran, toimii sen kanssa samoin, ja tässä vaiheessa aletaan saada jo rodulle mainetta "ne on räksyttäjiä /aggressiivisia / tuhoavat" jne.
    Jos koiran kanssa alkaisi alusta saakka tekemään töitä, pääsisi pitkässä juoksussa paljon vähemmällä.
    Jos sinulla ei aiemmin ole ollut koiraa, pysy ihmeessä jonkun koirayhdistyksen toiminnassa mukana, osallistua koulutuksiin ja kursseille. Silloin sinulla on aina joku, keneltä kysyä apua, ennenkuin joku ongelma karkaa käsistä liian suureksi.
    Ymmärrän, että tässä vaiheessa koko tekstini tuntuu sinusta turhalta, koska teillä ei ole mitään ongelmia. Paitsi, että kirjoitat, että harjoittelette edelleenkin ohituksia. Voin arvata sen tarkoittavan seuraavaa: koirasi innostuu eli kiihtyy muiden koirien näkemisestä, koska se on tottunut pääsemään tutustumaan ainakiin osaan vastaantulevista koirista. Se haluaisi leikkimään mutta koska se ei pääse, se turhautuu ja alkaa äännellä. Koirasi vinkuu, ja jossain vaiheessa vinkuminen muuttuu myös haukkumiseksi. Koira myös pyrkii vetämisellä kohti toisia koiria. Sinä voit yrittää jututtaa koiraasi, saada sen huomiota itseesi, sinulla voi olla myös nameja ja hyvinä päivinä ohitukset namien kanssa onnistuvat, etenkin jos ohitettava koira on riittävän kaukana.
    Tämä ei tunnu sinusta vielä kovin isolta ongelmalta ja arvelet saavasi tilanteen itseksesi hallintaan. Vuoden päästä tilanne on täysin sama tai koira ohittaa kaikki koirat räksyttämällä. Jossain vaiheessa sille tulee väistämttä myös negatiivinen kokemus toisesta koirasta, joka luo epävarmuuden tunnetta vastaan tulevaa koiraa kohtaan ja ääntely tulee pahenemaan tämän seurauksena.
    Ohittamisharjoittelu on tärkeää ja koiran pystyy kouluttamaan ohittamaan kauniisti. Harvalta tuoreelta koiranomistajalta se kuitenkaan onnistuu itsekseen, etenkään jos koira on iloinen, sosiaalinen ja innokas tutustumaan muihin koiriin.
    Jatka siis koirasi kouluttamista osaavassa porukassa, etsi sellainen poppoo, jonka koulutusmetodit sopivat myös sinulle ja koirallesi.
    Hyvää Uutta Vuotta!

    -LK-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kirjoitin huonosti, kun se tuotti näin vääristyneen mielikuvan minun ja koirani yhteistyöstä! En tunnistanut meidän todellisuuttamme sinun ajatuksistasi. Ehkä ne hyödyttävät kuitenkin jonkun toisen elämää koiransa kanssa.

      Poista
  3. Väinön kanssa lenkillä olessamme emme päästä koiraa toisen lähelle vaan otamme sen tiukaan otteeseen vierelle. Kysymys on tässä siitä, että koskaan ei voi tietää miten vastaan tuleva koira reakoi eli voi hyökätä kiinni, kun ei tykkää. Eli nuo ohitusharjoitukset kannattaa tehdä, vaikka on pienikin koira.

    Koiraa ei pitäisi ulkoiluttaa flexissä jalkakäytävillä, sillä sen käyttö on taitolaji kohtaamisissa oli koira sitten suuri tai pieni. Suurin osa flexin käyttäjistä ei osaa sen kanssa toimia ja koira loikkii miten sattuu jalkakäytävällä, mutta on myös niitä, jotka sen hallitsee.

    Olemme kouluttaneet Väinöä kohtaamisiin siten, että siihen pitää istuen pyytää lupa, jolloin kohtaaminen toisen koiran kanssa on hallittua. Ja samalla kohdattavan koiran omistaja on varautuu kohtaamisen, jolloin molemmat koirat pitäisi olla hallinnassa.

    Minulla on edellisen koiran kanssa parikin ikävää kohtaamista, josta meille seurasi kummastain eläinlääkärireissu ja lääkekuuri, kun kohdattava koira hyökkäsi suoraan koirani niskaan ja puri reijät. Eli siksi olen tullut todella varovaiseksi näissä kohtaamisissa kadulla vieraan koiran kanssa oli sitten pieni tai iso koira.

    Loistavaa Uutta Vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita asioita, Marjo. Teillä onkin Väinöä kouluttamassa huippuosaaja!

      Fleksi oli meillä käytössä metsälenkeillä ja lenkkipoluilla. Aika nopeasti sitä oppii säätelemään, mutta kuitenkin koin helpommaksi taluttimen. Sen säätely tuntuu itsestä vielä luontevammalta. Nyt mennään taluttimella, mutta otan tuon fleksin taas keväämmällä käyttöön metsäretkille.

      Piki ei saa kohdata toisia koiria ilman lupaa. Se yksi tollo villakoiran omistaja riitti minulle. Omistajan puheisiinkaan ei voi luottaa, vaan täytyy itse arvioida tilanne ja ottaa vastuu.

      Nyt ohituksia tulee harjoiteltua oikein tehokkaasti, kun Pikillä on sekä liukastumisen tuoma jalkavamma (ei saa riehaantua lenkeillä) että juoksuaika. Tästä on hyvä jatkaa.

      Poista
  4. Meillä on flexi käytössä ainoastaan ihan illalla viimeisellä pihalla suoritettavalla pikku pissalla. Kun menemme puistoon, niin usein on liina (20 m), jolla yritämme kouluttaa Väinölle luoksetuloa. Samalla koira saa juosta monta kymmentä metriä ns. vapaana täyttä vauhtia mennen tullen. Liinasta on helppo ottaa kiinni, kun näkee vastaantulijakoiria ja ohitus tehdään normaali kaavan mukaisesti.

    Minusta on erittäin mukava kohdata sellaisia koiria lenkillä, joille on opetettu ohitus. Se on helppoa kummankin koiran omistajalle ja koiralle. Jos sitten tutustutaan lähemmin, niin voidaan jatkaa matkaa yhdessä koirien kanssa.

    Toivottavasti Piki paranee. Olemme käyneet Väinön kanssa hierojalla, kun on tullut jotain vastaavaa, niin toipuu nopeammin. Olen löytänyt ihan loistavan hoitajan, joka osaa hommansa ja Väinö selvästi näyttii käsittelystä. Sen jälkeen taas irroittelee ihan täysillä :)

    Terkuin
    Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pentukoulun ohjaajan kanssa pitkän liinan ostamista, mutta totesimme molemmat, että pitkä liina on pienelle koiralle turhan raskas. Siksi ostin vain kolmen metrin taluttimen. Liinaksi en oikein noin lyhyttä kutsukaan.

      Pikin reisi revähti juuri luoksetuloharjoituksessa, kun se rynnisti niin innokkaasti luokseni. Nyt fysioterapeutti on määrännyt rajoitetun liikunnan ja vain hihnalenkkejä, joten emme tee harjoituksia, joissa pitäisi juosta. Kunhan jalka paranee kunnolla, niin harjoittelemme reipasta luoksetuloa taas pihalla. Kotona sitä täytyy harjoitella rauhallisesti päivittäin, kun kissa on vähän kipeä, enkä halua koiran häiritsevän kissan rauhaa. Nätisti Piki tulee luokse, vaikka kissan seura olisikin niin tavattoman kiinnostavaa.

      Onneksi on älypelejä ja pieniä puuhia, joissa koiran mieli pysyy virkeänä.

      Poista
    2. Tuosta hierojasta vielä, saan varmaan sinulta yhteystietoja jos näyttää siltä, että jalan paraneminen tarvitsee vielä lisätukea?

      Oletteko ajatelleet käydä koirahieronnan kurssia? Eräs ystäväni kertoi käyneensä sellaisen ja on pystynyt auttamaan jalkavaivoista kärsivää koiraansa suuresti kotona. Koira nauttii käsittelystä ja onhan se juuri sitä ihanaa yhdessäoloa.

      Poista
  5. Joo ilman muuta saat yhteystiedot jos teillä on tarvetta. Tuosta liinasta vielä, niin niitä on monenlaisia myös sellaisia, jotka ovat kevyempää materiaalina siis näyttävät 'narulta'.

    Olen ajatellut, että ainakin toistaiseksi käytämme ammattitaitoista koirahierojaa, joten ehkä sitten joskus voisi harkita, kun jään eläkkeelle parin kolmen vuoden kuluttua.

    VastaaPoista