torstai 29. joulukuuta 2016

Koira catwalkilla

Varoitus: sisältää mielipiteitä ja mahdollisesti väärää toimintaa 😏. Kokemusta kääpiörotuisen koiran kanssa elämisestä minulla on huimat puoli vuotta

Kun pentu saapui meille heinäkuussa, koin suurimmaksi haasteeksi hihnakäytöksen opettamisen. Netti ja kirjat ovat hyviä apulaisia ensimmäisen koiransa kanssa elävälle ihmiselle, mutta jopa niitä ohjeita ja vaatimuksia onkin paljon! Koira ei saa vetää eikä haistella. Se ei saa kulkea edessä, ettei vaan ota johtajuutta eikä se saa kulkea takana, että sen tekemisiä voi tarkkailla. Koira ei saa kulkea oikealla/vasemmalla, koska jotain pahaa ihan varmasti tapahtuu. Koiran täytyy kulkea erilaisissa maastoissa, mutta se ei saa kulkea niissä liian aikaisin tai myöhään. Koira ei saa tervehtiä toisia koiria tai sitten sen täytyy tehdä juuri sitä, että ei vaan rupea pelkäämään muita. Koirapuistoissa täytyy käydä tai sitten ei, koska siellä on niitä toisia koiria.

Päivittäisillä hihnalenkeillä katselin muita koirakoita ja mietin, miksi he toimivat niinkuin toimivat. Meidän kulmilla on melko paljon koiria ja katseltavaa riitti. Koska me olimme se 'new kid in the town', myös meitä katsottiin tarkkaan. Pentu sai hönöilyjään anteeksi, koska se oli pentu, mutta minä sain monia ohjeita, jotka olivat käytännössä ristiriidassa keskenään.

Ehkä kamalimman ohjeen sain herralta, jonka koira kulki kauniisti vieressä ilman hihnaa. Pakkohan sitä oli ihmetellä, kuinka hän on tällaisen saanut aikaan. Hän kertoi koiran käytöksen pohjaavan täydelliseen alistamiseen. Muuten koira ei kuulemma ole käskyn alla eikä tottele. Vaihdoimme vielä pari kohteliasta sanaa, ennenkuin herra jatkoi matalana kulkevan koiransa kanssa toiseen suuntaan ja minä intomielisen pentukoiran kanssa toisaalle.

Pari kuukautta yritin tasapainoilla erilaisten ohjeiden kanssa, mutta sitten käänsin katseeni vielä tarkemmin koiraani ja tutkin siltä saamaani palautetta. Milloin koirani on hyvä olla? Mistä tunnistan sen tarpeet ja kuinka pitkälle sopeutan oman toimintani olettamiini tarpeisiin? En voi koskaan täysin tietää koirani tarpeita vaan teen siitä aina tulkintoja. Kuinka pitkälle annan ulkopuolisten vaikuttaa omiin tulkintoihini?

Näistä pohdinnoista on nyt koostunut miellyttävä tasapaino. Meidän kesäiset lenkkimme saattoivat näyttää tältä:
© Esko Lius Sataa! Kotiin!
© Esko Lius Meri! Tahdon sinne heti!
Nyt olemme käyneet pentueskarin ja pentukoulun, joista olen poiminut jotain hyvää meidän arkeemme. Kouluttajat ovat olleet ammattitaitoisia, mutta se viitekehys joihin heidän oppinsa sijoittuu, ei vain tunnu ihan omalta. Pentukoulun kouluttaja tosin sanoi, että koiralle täytyy loppupeleissä opettaa kolme asiaa: luoksetulo, paikallaan olo ja sen kolmannen jo unohdin. Noiden kahden ensimmäisen eteen teemme töitä. 

Meidän hihnalenkkimme ei ole catwalk, jossa koiran hieno hihnakäytös (lue: yleisten ohjeiden mukainen käskyn alla kulkeminen) olisi minulle sulka hattuun. Näin hienosti olen koirani kouluttanut!

Meidän hihnalenkkimme ovat koiran ulkoilua varten. Koira haluaa nähdä lähiympäristöään ja haistaa kavereiden kuulumiset. Koira haluaa kuulla ja nähdä tarkemmin, mitä sen ympäristössä tapahtuu. Koira kaipaa uusia virikkeitä tai vaan mietiskellä vanhoissa tutuissa maisemissa. Minä sallin sen tutustua maailmaan ja samalla huolehdin sen turvallisuudesta.

Tarkkailen vastaantulevat koirakot ja selvitän onko lähestyminen turvallista. Jos on, niin koirani saa haistella ja tehdä tuttavuutta. Minä tarkkailen pientareet ja annan sen haistella, jos en näe vaaraa. Jos koirani yrittää syödä jätöksiä (ihmisen jätökset on niitä inhottavimpia!), niin minä kaivan ne tarvittaessa suusta pois. Tie ylitetään vasta luvan jälkeen, mutta sitten saa taas enemmän hihnaa. Lähimetsässä koirani on hihnassa, sillä siellä on niin paljon koirien jätöksiä houkuttimena ja niitä oikeasti vallattomia muita koiria. Jos koirani haluaa hitaan ja lyhyen lenkin, niin sitten lenkki on sellainen. Jos virtaa riittää ja mieli tekee mennä pidemmälle, niin iltapäivisin ja iltaisin se on mahdollista. Hihna on meillä useimmiten löysällä, sillä yhteinen tahti alkaa löytyä. Fleksistä luovuin, sillä siinä koiran tilan säätäminen oli vaikeampaa. Nyt minulla on kolmen metrin talutin ja se on meille nyt toimiva.

Piha on aidattu ja koira pääsee sinne juoksentelemaan useita kertoja päivässä, toki sään mukaan.
© Esko Lius, marraskuu 2016
Kissa-siskon kanssa juoksentelu taitaa olla parasta, mutta vain koiran mielestä. Kissa haluaisi pitää vähän suurempaa etäisyyttä uskolliseen lakeijaansa.
© Esko Lius, joulukuu 2016
Elämme tätä tasapainoa nyt jonkun aikaa kunnes koirasta näkyy, että on aika tehdä muutoksia. Samalla harjoittelemme edelleenkin ohituksia (näin juoksuaikana erittäin tarpeellista!) ja tien sujuvampaa ylittämistä (suojatielle ei voi jäädä istumaan).

Jos koirani olisi keskikokoinen tai suuri, niin mietteeni voisivat olla toisenlaisia. Minä elän kuitenkin koiraelämää pienen koiran kanssa ja pyrin löytämään meille sopivan tavan toimia. Catwalkilla emme ehkä saisi vielä paljon arvostusta, mutta meille tätä toimii.

torstai 22. joulukuuta 2016

Pentu pelaa ihmisten leikkejä

Koiralle on kiva järjestää älypelejä ja omia koiramaisia juttuja, mutta Piki tulee mielellään mukaan myös meidän juttuihin. Se seuraa mukana keittiöhommille ja lajittelee pyykkejä innokkaasti. Päivänä muutamana pelasimme korttia miehen kanssa ja nappasin koiran syliin, niin että se näkee mitä pöydän ääressä tapahtuu.
© Esko Lius
Kovin tarkkaavaisena se tarkasteli kortteja ja kummasteli, mitä ihmettä me teemme. Koska meillä oli pöydällä naposteltavaa, hain automaattisesti myös koirannameja pöydälle koiraa varten. Siinä vaiheessa mies kyllä huomautti, että koiraa ei ruokita pöydästä. Juu, ei tosiaankaan, sitä vain ottaa niin automaattisesti kaikki perheenjäsenet tasavertaisena mukaan arkeen.

Korttipelien lisäksi Piki osaa leikkiä hippaa ja piilosta. Molemmat leikit se aloittaa itse ja lopettaakin usein vasta sitten, kun sitä itseään huvittaa. Tosin viime aikoina muut leikkijät ovat myös entistä enemmän päättäneet leikin lopettamisesta.

Hippaa leikitään pihalla. Paras leikkikaveri on meidän Peppi-kissa. Heti kun kissa liikkuu, niin Piki yrittää saada sen kiinni. Kylläpä vaan kissa ja koira juoksevat lujaa! Kun Peppi kyllästyy leikkiin, se hyppää aidan yli naapurin puolelle. Piki esittää tuon jälkeen välinpitämätöntä. Kotonakin Piki haluaisi leikkiä hippaa, mutta Peppi ei katso sen sopivan omalle arvolleen vaan nousee tarkastelemaan tilanteita ylempää.
© Esko Lius
Piilosta leikitään kotona. Piki haluaa leikkiä sitä aina silloin, kun olemme lähdössä hihnalenkille. Kun minä laitan ulkovaatteita päälle, tai viimeistään silloin, kun otan valjaat esille, Piki menee piiloon. Olen nykyään aika notkea menemään pöydän alle myös toppahousuissa. Piki alkaa tosin vähitellen kyllästyä tähän leikkiin, kun se löydetään aina niin nopeasti. Erityisen tylsää Pikin mielestä on se, että mies on leikissä minun puolellani ja estää Pikiä menemästä piiloon.

Hippa- ja piiloleikeistä on vaikea saada kivaa kuvaa. Lepäävää koiranpentua sitä vastoin on mukava kuvata. Tosin tämä ilme taitaa kertoa siitä, että koiralla on tylsää ja voisimme taas leikkiä lisää.
© Annu Lius


lauantai 17. joulukuuta 2016

Pentu pelaa - kertakäyttöpeli

Tammiston Mustissa ja Mirrissä on kiva käydä ihan jo mukavien myyjien vuoksi. Ilahdun kovasti, kun koirani muistetaan ja sen kuulumisia kysellään. Personoitu ostoskokemus saa minut ostamaan vähän enemmän. Taidan olla älypelikoukussa, sillä viimeksi mukaan tarttui taas uudenlainen älypeli koiralle.

Hinta jäi juuri alle kahden kympin ja materiaali näytti kestävältä. Peli tuntui myös koiralle sopivan monipuoliselta.

Kassalla naureskelin ääneen peliohjeita: peliä saa käyttää vain kuonolla tai tassuilla. Pentukoira kokeilee väistämättä kaikkea myös hampaillaan, joten saapa nähdä miten meille käy.

Ja niinhän siinä kävi, että viiden minuutin pelaamisen jälkeen peli piti takavarikoida. Pikkukoiran puruvoima riitti hajottamaan yhden luukuista muutamalla nakerruksella. Pentu sai liu'utettua helposti kaaressa olevat kannet. Vaikka uudet namit olivat pennusta pahoja, niin peli itsessään oli palkitseva ja se jaksoi tutkia sitä pidempään. Läpsykkäkannetkit avautuivat nopeasti ja pitihän niitä sitten myös maistaa.



Peliohjeissa sanotaan, että säännöt kieltävät pelin pureskelemisen ja muut voimakeinot. Minun olisi tämän mukaan täytynyt heti napata peli koiralta pois. Ohjeiden kaunokielessä kehotetaan antamaan peli innokkaalle pelaajalle vasta, kun tämä on rauhoittunut. En tulkitse peliä maistavan ja nakertelevan koiran olevan yli-innokas vaan ainoastaan tutkivan erilaisia vaihtoehtoja. Tässä pelissä sellainen ei ollut sallittua.

Mustin ja Mirrin pelituoteosastolle kerron terveisinä, että ostotilanteessa myyjä voisi kertoa, että peliä ei voi edes kokeilla hampailla, sillä materiaali on puuta jäljittelevää puristetta "eikä sitä ole tehty kestämään". Näin myyjä itseasiassa minulla sanoi, kun kävin näyttämässä peliä myymälässä. "Emme voi taata, että peli kestää". Hm, tämä olisi hyvä kertoa ostajalle etukäteen. Ja jos myyjä sen unohtaa kertoa, niin asian voisi kirjoittaa pakkaukseen. Nyt pakkauksen mainoslauseinen teksti ei anna mitenkään ymmärtää, että peli hajoaa pienienkin hampaiden kokeilusta.

Pelin idea on kiva, mutta materiaali vie sen reilusti miinukselle. Valmistusmaana Kiina ja materiaalina jokin puriste, herätti näin jälkikäteen kovastikin epäluuloja. En suosittele tämän sarjan pelejä edes pikkukoiralle.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Neulehaaste: koiralle villapuku

Neulomisessa on usein mukavinta hahmotella vaatetta mielessään ja pyrkiä toteuttamaan tuo mielessä oleva hahmo langalla ja puikoilla. Sukkia, pipoja, lapasia, paitoja, tunikoita ja huiveja olen tehnyt jo yli 45 vuotta, mutta nyt tartuin uuteen neulehaasteeseen. Nahkamahainen koirani, jolla ei myöskään ole pohjavillaa, tarvitsee pakkasille lämmikettä.

Halusin tehdä neuleen,
- joka ei takuta turkkia (langaksi Austermann Step classic, jossa on jojobaöljyä ja aloe veraa)
- joka on helppo pukea (napit selkäosaan)
- joka suojaa mahan, mutta jossa on riittävästi tilaa peräpäässä (mahaa varten erillinen kaistale ja takalahkeista reilut kavennukset)
- jonka alle mahtuu valjaat (tarpeeksi väljyyttä)
- joka mahtuu sadepuvun alle (sadepuku on niin tiukka, että tämä ei toteutunut)

Olin jo aiemmin tehnyt yhden version, jossa harjoittelin kaula-aukon ja etulahkeiden tekemistä. Siinä oli umpinainen selkäosa eikä sen pukeminen ollut ilo. Se ei myöskään suojannut tarpeeksi.

Versio nro 2 oli jo aika hyvä. Siinä oli muodot kohdillaan, mutta lahkeet olivat vielä liian pitkät. Melkoinen 'jumppapuku' minulle, sillä lahkeet menevät koko ajan tassujen alle ja minä saan olla koko ajan kumartelemassa niitä kääntämään.

Videolla Piki tassuttelee vain vähän, eivätkä lahkeet tuota tässä hankaluuksia. Olen kääntänyt lahkeet, mutta eiväthän ne silti kestä. Täytyy varmaan laittaa ne pienillä pistoilla kiinni.


Versio nro 2.1 on joiltakin osin parempi, mutta tässäkin on vielä puutteensa. Tässä lyhyet kuvalliset ohjeet, kuinka puku on rakennettu. Silmukoiden määrät ovat vain viitteellisiä, sillä koirat ovat niin eri kokoisia ja mallisia.
  
Neule alkaa kauluksesta. Minulla on tässä silmukoita 66. Niskaan tein muutaman kerroksen enemmän lyhennettyinä kerroksina, että niska saisi suojaa, mutta vaate ei kiristäisi kaulasta. Kauluksessa on 16 kerrosta.

Tämän jälkeen tein 16 krs oikeaa neuletta ja samalla tein lisäykset hartioita ja rintakehää varten. Katsoin lisäysten paikat niin, että rintakehän keskellä oli yksi lisäyksien paikka ja toiset olivat kainaloiden alla. Minulla oli tämän jälkeen 94 silmukkaa.

Kuvassa on jo tehty etulahkeiden aukot, 20 silmukkaa ja 8 kerrosta. Rintakehää varten jätin liian vähän tilaa. Ajatuksena oli että lahkeiden yläosan leveys vaikuttaisi myös rintakehässä, mutta silti 10 silmukkaa on liian vähän. Leveä lahkeiden yläosa helpottaa pukemista, mutta siihen seuraavaan versioon jätän lahkeiden väliin 16 tai 18 silmukkaa.
Lahkeiden aukkojen jälkeen neuloin 30 kerrosta, jonka aikana kavensin 20 silmukkaa tasaisin välein. Puikoilla nyt 74 silmukkaa. Kavennuksia on tässä neuleessa liikaa. Neule jäi liian napakaksi etujalkojen takaosasta. Vaikka villavaate venyy ja muotoutuu, niin valjaiden kanssa tämä puku on liian napakka. Tein etulahkeet valmiiksi ja aloitin sitten vatsakaistaleen neulomisen.

Vatsakaistaleen avulla saan nahkamahan suojaan ja selkään napituksen. Vatsakaistaleen aloitin 22 silmukalla ja kavensin sitä työn edetessä 10 silmukalla.
Takalahkeet neuloin alhaalta ylöspäin. Niissä on enemmän pituutta ja leveyttä kuin etulahkeissa. Ennen takalahkeen liittämistä vatsakaistaleeseen (josta siis poimitaan selkäosan silmukat) päättelin lahkeesta 1/3 silmukoista. Nämä silmukat jäävät vatsapuolelle.

1/3 lahkeen silmukoista oli siis päätelty kerralla ja toinen 1/3 päätellään nopealla rytmillä, niin että takajalalle jää tilaa, mutta koiran peräpää jää vapaaksi. Selkäosa kiinnittyy joka toisella kerroksella yhteen hartiaosan silmukoihin, niin että kiinnityskohdasta tulle siisti ja joustava. Vatsan kohdalle tein vielä lyhennetyillä kerroksilla lisää tilaa, niin että peräpäässä on 10 kerrosta vähemmän.

Takaosan huolittelin icord-tekniikalla. Sill pystyy myös hyvin muotoilemaan takaosan sopivan kokoiseksi.

 Tässä kuvassa puku 'rentoutuu' muotoihinsa ennen sovitusta. Kaula-aukossa on pesusieni ja runko-osassa mehukannu ja suuri mehupullo.

Puku on sopiva kaula-aukostaan ja peräpäästä. Takalahkeet ovat sopivan mittaiset ja taakse jäävä aukko on hyvä. Etulahkeiden väliin jäävä tila on liian pieni ja se kiristää etulahkeita liikaa ylöspäin. Koska tein liikaa kavennuksia etulahkeiden jälkeen, niin runko-osa (selkäosa) jäin liian tiukaksi. Vaate on myös hivenen liian pitkä eli vatsakaistaleen voi tehdä seuraavaan versioon lyhyemmäksi. Lankaa meni melko tasan 100g.

Käytetty lanka liukuu hyvin neuloessa ja sujahtaa koiran päälle ongelmitta. Langan kirjavuus ei miellytä neuleena niin paljon kuin kerällä. Tuossa seuraavassa versiossa käytän samaa lankaa, mutta lisään siihen mukaan valkoista vauvalankaa, jota minulla sattuu oleman kaapissa.

Mallia saa vapaasti hyödyntää ja kehitellä siitä omalle koiralleen sopivan neuleen. Kunhan pääsen aloittamaan tuon uuden parannellut version, niin korjailen samalla kirjoittamani neuleohjeet järkevämpään muotoon. Jaan sen sitten muidenkin hyödynnettäväksi.