keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hipistä tyylilyyliksi

Koiran turkki on kasvanut nopeasti. Kaikki risut ja männytkävyt ovat tarttuneet sen turkkiin puhumattakaan kurasta. Kun koiraa joutuu pesemään kuraisina päivinä useita kertoja, niin kyllä niitä takkuja vaan syntyy. Tarkempi ihminen jaksaisi harjata koiran joka pesun jälkeen, mutta minun arkeni on ollut täynnä muutakin. Pitkästä turkista on ollut myös haasteellista saada harjaa menemään läpi ihan karvan juureen asti.
Edellisellä pikku-trimmauskäynnillä Ainikussa sovimme, että otetaan seuraavan kerran turkki reilusti lyhyemmäksi. Näin siihen ei tartu kaikki roskat ja ylläpitohoitokin on helpompaa.

Tänään Piki sai sitten uuden muodon turkkiinsa. Etujalkojen karvaa jouduttiin leikkaamaan reilummin, sillä takut oli järkevintä napsia pois.

Jotenkin tuo hulmuava turkki minua kuitenkin miellyttää, vaikka sen hoitaminen onkin niin työlästä. Hidastetuissa videoissa se lentää niin kauniisti.


Palvelu Ainikussa oli taas mukavaa. Koira lähti henkilökunnan mukaan innoissaan ja unohti minut saman tien. Helppohan pentu on tuollaiseen paikkaan jättää trimmattavaksi. 2 tunnin käynti, johon kuului pesu, trimmaus saksilla, korvat ja kynnet maksoi vain 75€. 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pentu pelaa - taso 2

Pentu osaa nyt töniä ja kiskoa ja jonkin verran myös kokeilla erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Rauhallinen odottaminen ei kuuluu vielä taitoihin, sillä minä en ole sitä sille opettanut. Pyydän toki pennun istumaan ja annan lelun vasta, kun se rauhoittuu, mutta kyllä pieni pylly nousee maasta jo siinä vaiheessa, kun lelu vasta koskettaa lattiaa. Minä olen malttamaton.

Pentu on siis noussut tasolle 2. Tassun huitominen on sille luontaista ja tässä pelissä sitä saa tehdä ihan luvan kanssa. Putkiloihin laitetaan nameja ja sitten pennun pitäisi pyöräyttää ne sopivalla nopeudella ylösalaisin, että namit tipahtavat. Putkiloihin on vaihdettavat kannet, jolloin pelistä tulee vaikeampi. Yksi iso reikä on vielä aika helppo, mutta kolme pienempää reikää vaatii jo rauhallista pyörittäjää. Osin olen helpottanut peliä eri kokoisilla nameilla.
©Annu Lius
Paketin kuvassa lelu näyttää tukevalta. Alusta on vähän muoviosiaan painavampi, mutta kyllä senkin saa heilumaan. Nuo vihreät pystypuut piti kiinnittää ristipääruuveilla. Loogista ja järkevää, mutta kylläpä muoviosien jengat olikin vinot. Sain tehdä ihan tosissani töitä, että sain ruuvit kiinnitettyä ja silti piti pyytää esikoiselta apua loppukiristykseen. Miehen voimilla ne sai paremmin kiinni, mutta ei edelleenkään ihan tukevasti muoviosien epätarkkuuden vuoksi.

Nuo siniset putkilot oli ihan näppärä kiinnittää vaakarautaan. Sen verran ahdas tuo väli kuitenkin on, että putkilot eivät käänny kovin helposti. Isommalle koiralle se ei liene mikään pulma, mutta pieni koira joutuu kurkottelemaan tassullaan aika ylös. Olenkin ottanut välillä yhden putkilon pois, jolloin ne pyörivät liukkaammin.

Liekö sitten putkiloiden nahkeudesta vai mistä kiinni, mutta pentu on siirtynyt tassujen hiutomisesta kuonolla tönimiseen tässäkin pelissä. Vaan saahan tätä peliä niinkin pelata.

Video on kohtuullisen pitkä, liki 2 min, mutta halusin taas kuvauttaa koko leikin.


maanantai 28. marraskuuta 2016

Pentu pelaa - taso 1

Kun palikoiden töniminen kuonolla alkoi kyllästyttää koiraa, hankin sille jotain kiskottavaa. Peten Koiratarvikkeen avajaisissa oli kiva haahuilla ja keksiä jotain pientä kivaa ostettavaa. Siis minä, joka inhoan shoppailua ja ostan omat vaatteenikin sovittamatta, kuljeskelin hyllyjen välissä ja mietin, mitä voisin hankkia koiralle! Näin sitä ihminen hullaantuu uusiin juttuihin.

Ostin Pikille Trixien 1. tason älypelin kympillä. Muovinen laatikko, jossa on kaksi aukivedettävää luukkua ja päällä nupista nostettava kansi. Laatikon jokaisella sivulla on samanlainen musta naru, joka alussa hämäsi pentua. Noita varhaisia leikkejä en kuvannut. Pentu oli niin tohkeissaan, että omat kädet olivat täynnä ilman iPhoneakin.

Laatikoiden avaaminen naruista vetämällä onnistui jo ensimmäisellä kerralla, mutta kannen avaaminen oli pennulle liikaa. Tai liikaa jos ajatellaan, että kansi täytyy nostaa. Pentu keksi parissa päivässä, että laatikon voi myös kaataa, jolloin kansi tipahtaa ja namin saa itselleen.

Video on aika pitkä, sillä pyysin miestä kuvaamaan koko prosessin. Tarvitseekohan koira oikeasti noin paljon kannustusta ja kehua, niinkuin huomaan itse tekeväni? 



Tämä taso oli Pikillä aika pian hallussa. Peten koiratarvikkeen hyllyille jäi sen verran kivoja leluja, että kävin ostamassa Pikille hieman vaikeamman pelin. Tässä pelissä oli myös kiskottavaa, eli tuttu toiminto, mutta sen lisäksi myös kolme nostettavaa palikkaa.


Paketin kuva ei kerro, kuinka hutera torni oikeasti onkaan. Vaikka asetin tornin mahdollisimman tiukasti alustaan, niin pienikin koira saa sen heilumaan ja alusta heiluu mukana. Vihreät palikat sen sijaan ovat niin tiukasti alustassa, että suurellakaan jäystämisellä koira ei saa niitä irti. Itse asiassa minullakin oli ihan tekemistä niiden irrottamisessa. Kun hintaa tällä lelulla oli pari senttiä auki 30€, niin hinta-laatu -suhde ei kyllä ollut kohdillaan. Koiralla oli silti kivaa.

Video on taas aika pitkä, sillä halusin kuvata koko leikin.


 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pentu pelaa - taso: noviisi

Pari kuukautta sitten, kun oli vielä kesäistä ja aurinkoista ja pentukin vielä ihan pentu, ostin Pikille sen ensimmäisen älylelun. Tuossa yhteiselämämme vaiheessa minulla oli pennun kasvatuksessa pääasiana tavalliset arkijutut, mutta kymmenen euron älylelu XXL:stä tarttui mukaan. En oikeastaan miettinyt mitään sen suurempaa tavoitetta älypelin pelaamiselle, kunhan annoin pelin pennulle ja katsoin mitä tapahtuu.

Ja hauskaahan se olikin! Piki puuhasteli pelin kanssa ihan oman tahtonsa mukaan. Kun puinen nappula kolahti lattiaan, niin Piki alkoi jahdata sitä eikä kiinnostunut lainkaan lelun sisältä löytyvistä nameista. Onneksi näitä pelejä ei voi pelata väärin vaan kaikki kiva otetaan ilolla vastaan.



Ehkä tässäkin vaiheessa olisi voinut harjoitella kärsivällisyyttä ja odottamista, mutta minä olin vielä liian hätäinen. Mitenkäs sitä sanotaankaan: koira muistuttaa omistajaansa.

torstai 24. marraskuuta 2016

Liukastelua - ulkona ja sisällä

Meidän hauva osaa olla suloinen potilas. Intoa puhkuen se kipitti sisälle eläinlääkärin vastaanotolle, istui malttamattomana sylissäni odottamassa vuoroaan ja sitten porhalsi luvan saatuaan vastaanottohuoneeseen tutkimaan paikkoja. Lääkäri sai pusuja sekä ennen tutkimusta että tutkimuksen jälkeen.
Olin jo viikon verran kummastellut hihnalenkkien hitautta. Neito on jolkotellut perässä ja vierellä, mutta pysähtynyt useinkin ja vinkaissut kertoakseen jotain. Toinen takajalka näytti olevan vähän arka, mutta kun kotipihassa juoksu maittoi ja kissa-siskon perässä vauhtia oli vielä enemmän, niin en pitänyt tuota sen kummempana.

Tänä aamuna mies kiinnitti huomiota lisääntyneeseen ontumiseen, joten varasin netin kautta ajan Malmin Evidensiaan. Aamupäivällä sain heiltä tekstiviestin, jossa ehdotettiin vähän myöhempää aikaa. Sekin sopi, joten menimme silloin. Ilmoittautuessa oli kiva kuulla ajanmuutoksen syy. He olivat varanneet suoraan ajan ortopedille, kun olin lisätietoihin kirjannut vaivaksi ontumisen. Olipa hyvää palvelua! Minä olin ottanut vain ensimmäisen sopivan ajan, muuta he järjestivät asian vielä paremmin.

Iltapäivällä kuvasin Pikin touhuja pihassa, että voin näyttää eläinlääkärille, kuinka koira liikkuu omassa ympäristössään. Videon alussa näkyy vilkasta juoksua, mutta sitten alkaa vasen takajalka nousta ilmaan. Koira selvästi lepuuttaa sitä pysähtyessään.



Näyttäisi siltä, että meidän matoton linjamme ei ole ollut koiralle hyväksi. Paljas parketti ja kissan perässä viilettävä koira ei ole ollut hyvä yhdistelmä. Vasemman takajalan reisilihaksen sisäpinnalla oli aristava kohta, joka on varmaan tullut liukastumisesta. Voihan tuo olla tapahtunut ulkonakin, mutta ainakin sisätilat on nyt koiraystävällisemmät. Mies kävi hakemassa varastosta mattoja, jotka on levitelty lattioille. Kovin tyylitietoiselta meillä ei nyt näytä, vaan katsotaan sitten uudestaan, kunhan hauvan jalka on parantunut.

Hoitona särkylääkettä ja lepoa sekä käynti fysioterapeutilla. Kun särkylääke alkaa vaikuttaa, niin levon järjestäminen voi vaikeutua.

Ja sitten se pakollinen entä jos. Jos tämä ei tepsi, niin sitten kuvataan nivelet ja suljetaan pois esim. lonkan pallonivelen kuolio, joka on yksi kääpiörotuisten koirien vaiva. Onhan näitä maailmassa koirien sairauksia ja joku niistä jonain päivänä tullee Pikillekin. Nyt mennään lihasvammalla, mutta jossain mielen sopukoissa kuulen huolen. Silti koira kasvattaa minua olemaan läsnä tässä hetkessä.

torstai 17. marraskuuta 2016

Kun sopivaa vaatetta ei vain löydy

Olen ostanut Pikille seitsemän ulkovaatetta ja yksikään niistä ei täytä kaikkia toiveita. Jokaisen kohdalla olen kuitenkin oppinut jotain uutta koirien nutuista, joten ehkä ensi talvena Pikillä voisi olla se täydellinen vaate.

Ensimmäisen (15€) haalarin ostin ShowHau Centeristä. Nuori kundi oli hyvä myymään, mutta ei muistanut ottaa huomioon koiran turkkia. Fleecevuori takuttaa untuvaisen turkin.
Mitä opin?
Vaatteessa täytyy olla sileä vuori ja lahkeet myös takajaloille.

Toisen (35€) ostin trimmaamosta. Ratia -tuotemerkki kuulostaa hyvältä ja kaksiosaisuus oli plussaa. Mutta ei tämäkään vaate toiminut. Vuori oli kyllä sileä, mutta koira ei saanut se päällä taivutettua etujalkojaan. Kaatui raasu kuonollee, kun jalat eivät toimineet. Lyhytjalkaisella koiralla lahkeiden sauma tulee juuri hankalaan kohtaan.
Mitä opin?
Ennen lopullista ostopäätöstä anna koiran liikuskella vapaasti vaate päällä.

Kolmas (60€) ostos oli sademantteli Peten koiratarvikkeesta. Väri toimii, koko on hyvä, vuori on sileä ja vaate on helppo pukea. Mutta tässä mallissa ei ole valjaiden kiinnitykselle aukkoa eikä se suojaa jalkoja. Käyttökelpoinen vain pienessä tihkussa.
Mitä opin?
Älä hurmaannu väristä.



Neljännen ja viidennen (yhteensä: n. 90€) vaatteen tilasin mittatilauksena. Ajelin oikein paikan päälle Lempäälään Dogitlife:n mittauttamaan hauvan, että mitat olisivat kohdillaan. Pennun mittaaminen meni hyvin, mutta pentuhan kasvaa. Otimme toki huomioon kasvun, mutta emme tarpeeksi. Softshell -mantteli oli hyvä, kun korjasin itse kaula-aukon suuremmaksi. Koiran pää ei mahtunut alkuperäisestä. Muuten mitat ovat kohdillaan. Pyysin mantteliin vielä valjaiden kiinnitystä varten aukon ja se on oikein toimiva.

DogitLifen haalarin kanssa ei mennyt ihan näin helpolla. Tämän haalarin malli on edelleenkin se paras. Suojaa mukavasti joka puolelta ja on ehdottomasti helpoin pukea. Heijastimet ovat erinomaiset, mutta koira on kuin makkarankuoressa. Turkin massa on kasvanut vauhdilla ja ympärysmittaakin tullut lisää. Koiran ei ole hyvä olla. Tämä yhdistelmäpuku on silti suosikkini. Keväällä koiran turkki leikataan lyhyemmäksi, jolloin puku on todennäiköisesti käytössä. Nyt en palauta pukua (jota mahdollisuutta DogitLife tarjosi), sillä arvelen tosiaankin, että keväällä puku olisi toimiva.

Mitä opin mittatilausostoksista?
Anna edelleenkin ammattilaisen mitata, mutta huomio tarkemmin koiran vyötärönympäryksen kasvu. Usko ammattilaisen sanaan, että oikean kokoisen vaatteen saa vasta täysikasvuiselle koiralle.

Kuudes (60€) ulkovaate on Mustista ja Mirristä hankittu Reiman sadeasu. Selän ja vyötärön mitta on hyvä, kaula-aukkokin menee, vuori on sileä ja valjaille on aukko, mutta vetoketju ei aukea läpi. Tämän pukemiseen ei ole kivaa konstia!  Takapuolen aukko on myös niin suuri, että karvat jäävät törröttämään ja kakkiminen ei suju ihan siististi.

Piki näyttää pukemistaistelun jälkeen suorastaan masentuneelta.

Seitsemäs (60€) vaate on Peten Koiratarvikkeesta ostettu Hurtan mantteli. Koko on sopiva, kaula-aukko suojaa ja rintakehäkin on suojattu. Mutta jalkoihin ja vatsaa kertyy hetkessä lumihelmiä ja sitä myötä takkuja.

Jos tämä on niin vaikeaa, niin miksi koiralla sitten pitää olla vaatteita? Ei tosiaankin tyylin vuoksi vaan tätä höttöturkkia on pakko suojata. Kun olen hetken ollut turkin kanssa laiskempi, niin rassukalla on nyt takkuja jaloissa ja takapuolessa. Juuri ne paikat, jotka kastuvat n. viisi kertaa päivässä. Ja siellä metsässä olisi oikeasti kiva touhuta ilman lumihelmiä tai risuja.

Summa summarum: Ensi talveksi tilaan täysikasvuiselle koiralle haalarin DogitLife:sta.