lauantai 1. lokakuuta 2016

Kivoja kavereita kävelylenkillä

Kävelylenkit ovat Pikille aina valtava aarreaitta. On keppejä purtavaksi, tammenterhoja popsittavaksi ja sitten tietysti ne kaikki ihanat hajut.
Sen lisäksi ovat tietysti ne ihanat ihmiset, jotka pysähtyvät hetkeksi ja antavat Pikille huomiota. Minulla on aina taskussa koirannameja ja annankin niitä mielelläni lapsille Pikille annettavaksi. Minusta on tärkeää, että lapset saavat kohdata helpon koiran läheltä, jolloin ne seuraavat koirat eivät sitten jännitä niin paljon. Aivan ihanasti lapset aina kysyvätkin, saako koiraa silittää, eivätkä vain tupsahda koiran luokse.

Tänään tapasimme jälleen pienet kaksoset, joiden kanssa olemme jutelleet joitakin kertoja. Kaksosilla on ikää reilun vuoden ja ainakin toinen heistä taitaa jo sanoa 'hauva'. Heidän kohdallaan Pikiä täytyy kyllä hallita napakasti, sillä hauva on aivan innoissaan pikkuihmisten tapaamisesta. Yritän huolehtia siitä, että myös pikkuisille jäisi tapaamisesta hyvä mieli. Tänään Piki sai antaa pusuja molemmille. Kaksosten aina niin iloinen isä antaa lasten kohdata monenlaisia tilanteita, mutta huolehtii myös ihanasti jälkikasvustaan. Mahti-isukki kaiken kaikkiaan.

Kuuntelen lenkeillämme mielelläni eri ihmisten tarinoita koirista. Tänään olin erityisen ilahtunut nuoresta neidosta, jonka kanssa olemme jutelleet muutamia kertoja. Piki hyppää jo neidon syliin iloisena ja neito jaksaa aina rapsutella Pikiä lempeästi. Neidolla itselläänkin on koiranpentu, Luna, jonka hän kävi hakemassakin kotoa Pikiä tervehtimään. Satuimme nimittäin olemaan ihan siinä heidän kotinsa edessä.

Piki oli jo treffannut joitakin vanhempia koiria hetkeä aiemmin ja nyt kun eteen tuli nuorempi pentu, niin Piki alkoikin pomottamaan. Olipa hyvä nähdä oma pentu tuossa roolissa, ja sitten rajata Pikin tohellusta. Myös Lunalla oli oikeus mukavaan hetkeen. Olin jo aiemmin suunnitellut käyväni Pikin kanssa pentutreffeillä tiistaina Tammiston Mustissa ja Mirrissä ja olipa kiva kuulla, että Lunakin tulisi sinne mukaan. Toivottavasti leikki sujuu nätimmin vapaammassa tilanteessa.

Oli myös ihana kuulla ja nähdä, miten varmoin ottein nuori neito käsitteli koiraansa. Juttelimme koiran hampaiden hoidosta ja niin vain neito näytti sujuvasti, miten hän on opettanut pennulleen hampaiden hoitoa. Ensin vähän nostetaan huulta ylös ja hampaat esiin ja sitten seuraavassa vaiheessa harjataan hampaita sormella.  

Minä olin valinnut vähän toisenlaisen tavan eli olin ostanut eläinlääkäriltä hammastahnan, joka levitetään hampaisiin ja annetaan vain olla.
Toinen vaihe Pikin hampaiden hoidossa on lelu, joka on samalla hammasharja. Laitoin tuota tahnaakin siihen jossain vaiheessa, mutta siitä Piki ei pitänyt. Aika paljon Piki tuota leluaan jäystääkin.
Minun tapani on laiska ja tehottamampi, myönnän. Mutta aina voi oppia uusia asioita kohtaamiltaan ihmisiltä. Taidan siis siirtyä Pikin kanssa seuraavaan vaiheeseen ja ottaa tuon hampaidenhoitoneuvon käyttöön aiemman käytännön lisäksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti