sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Eläin oppii, ja minä sen kanssa

"Koiran kouluttaminen ei ole rakettitiedettä", sanoi Miira Hellsten tänään Miten eläin oppii? -luennolla. No ei ihan, mutta kyllä tässä puuhassa on omat kiemuransa, joita tällainen noviisi joutuu oikomaan yksi kerrallaan. Näiden kolmen ihanan kuukauden aikana olen oppinut, että

koiran kouluttaminen vaatii yhtäaikaa pitkäjänteisyyttä ja ketteryyttä. Viisaasta katseestaan huolimatta koirani ei puhu suomea eikä käytä samanlaista elekieltä kuin minä. Joudun opettamaan sille kärsivällisesti, kuinka haluan sen ohittavan toiset koirat tai vaihtoehtoisesti minun täytyy ketterästi vaihtaa reitin suuntaa välttääkseni ongelmia. Mielikin täytyy pitää ketteränä, että oivallan milloin tulkintani koiran käytöksestä menee metsään, ettei meidän tarvitse mennä metsään kirjaimellisesti. Tänään nimittäin mentiin ja siellä olikin sitten ihan hurjasti kaikkea kivaa, mitä ei saanut syödä. (Kanssakoirailijat, voisitteko kerätä jätökset myös metsästä, kiitos.) Koirani ymmärrys "jätä" sanan merkityksestä on vielä hyvin tilannesidonnainen.

ruokakuppi on ajoittain vain kiva koriste. Ei koirani kaipaa ruokaa kupista vaan se kaipaa puuhailla ruokansa eteen. Kädestä syöminen on sallittua, jopa toivottavaa, ruokaa täytyy etsiä ja ruualla saa leikkiä. Aktiivialustat ovat kivoja ja leluihin piilotetut namit herkullisempia kuin kupista tarjotut. Kävelylenkeillä saa syödä, mutta vain minun kädestäni. Ja niitä muita tilanteita varten pidän desinfiointipyyhkeitä taskussa.

koiran kouluttaminen vaatii myös aktiivista hereilläoloa. Jos haluan opettaa koiralleni, että villasukkien sijasta haluan sen purevan lelujaan ja että pyykkien järjestäminen on ihmisten hommaa, niin silloin minun ei kannata jättää villasukkia lojumaan lattialle. Olisiko tämä toisaalta nose workin alkeita, kun koirani osaa erotella sukat pyykkikasasta?

vaatteeni haisevat koirannameille. Olen kuljetellut erilaisia nameja taskuissani ollakseni valppaana palkitsemaan oikeaa käytöstä. Nyt olen kyllästynyt namien hajuun ja ostin vyöllä kiinnitettavät treenitaskut koulutustilanteita varten. Erillinen namipussi minulla on ollut jo jonkin aikaa.

koiran kouluttamiseen tarvitaan tietoa. Tämän päivän luento Heiluvassa hännässä oli asiantunteva ja lämminhenkinen. Tulimme tänne pentukurssille, kun edellisen paikan hygienia ei ollut kohdillaan. Olimme jo perjantaina ensimmäisellä kurssikerralla ja siitä jäi hyvä mieli. Ohjeet räätälöitiin juuri minulle ja juuri tälle koiralle. Luennon tasokkuus ilahdutti ja haastoi oppimaan lisää. Luentomonisteessa riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa.

koiraa on ihana kouluttaa! Se on läsnä juuri minulle ja haluaa tehdä juttuja minun kanssani. Se on aina iloinen ja optimistinen. Maailma on koiralle mahdollisuuksia täynnä ja minä voin nauttia niistä yhdessä tämän hassun hurtan kanssa! Kun vielä opin vähitellen ymmärtämään hauvaani entistä paremmin, niin yhteiselomme on entistä ihanampaa. Telkänrannan kirja on kiehtova matkaopas eläinten maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti