torstai 15. syyskuuta 2016

Koira irti!

Vaikka monet kävelyt sujuvat suurelta osin jo maltillisesti, niin aina kodin lähellä koira alkaa puremaan hihnaa. Pysähdyn odottamaan ja kummastelen pienen otuksen vahvoja niskalihaksia. Kylläpä hihna vaan saa kyytiä.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kuinkahan hihna kestää tuollaisen röykytyksen ja eilen se ei sitten enää kestänytkään. Ensin koira oli vieressäni hihnan päässä ja seuraavassa sekunnissa se oli jo tien toisella puolella irti!

Ihan tyynesti laitoin käden taskuun ja kaivoin sieltä nameja. Lepertelin koiralle ja lähestyin sitä avoimin käsin. Herkut kiinnostivat jo lenkistä väsynyttä koiraa ja se antoi ottaa itsensä helposti kiinni. Sitten kotiin kainalokyydillä tutkimaan katkennutta hihnaa.

@ Annu Lius

Tai näin ensin luulin, että hihna olisi mennyt poikki. Tarkemmalla katsomisella huomasin, että flexi varion mekanismi ei ollutkaan kestänyt. Luulin sen menneen rikki. Myöhemmin kaupassa tehdessäni reklamaatiota huomasimme, että mekanismi olikin vain niin löysä, että päät irtosivat toisistaan. Mutta eihän näin saa käydä! Soitin maahantuojalle (Best Friend Group) ja sovimme, että lähetän flexin heille tarkastettavaksi.

Toki siellä jo sanottiin, että koira on varmasti purrut mekanismin vapauttavaa nappia ja avannut sen itse. Ehkä on ehkä ei, eipä tuota enää voi todentaa, mutta eihän niinkään saa käydä! Pentukoira ottaa varmasti jossakin vaiheessa kiinni hihnastaan ja jos mekanismi on noin löysä, niin surkea lopputulos voi syntyä sekunneissa.

Ostin uuden flexin ja siihen joustopään. Koira ei varmaan pitänyt väristä tai muodosta, kun ensimmäisellä kävelyllä ensimmäisen sadan metrin aikana se oli jo saanut nyhdettyä jousto-osan nypyille - huokaus. Laitoin mekanismin ympärille tällä kertaa varmuuden vuoksi teipin. Ruma, mutta antaa mielenrauhaa minulle.

@ Annu Lius

Kun sitten olimme päässeet lenkin seesteiseen vaiheeseen ja pentu kulki vieressä suloisesti, läheisellä puistonpenkillä istui nuori nainen. Hän huomasi pennun ja pentuhan rakastaa tulla huomatuksi. Iloinen hännänheilutus ja ryntäys rapsutettavaksi. Nuori nainen piristi päivääni, kun juttelimme hetken ja hän kertoi huomaavansa koiran olevan pennuksi hyvässä kontaktissa minun kanssani ja käyttäytyvän juuri niinkuin pennun pitääkin toimia. Ihana ihminen! Oma huoleni koiran vaarallisesta tilanteesta näkyi itsekritiikkinä: Mitä teen väärin, että koira on jossain vaiheessa lenkkiä aina niin riehuvainen? Tämä nuori nainen rauhoitti mieltäni, kiitos siitä.

Lenkkeilyssämme on vielä paljon parannettavaa, mutta useimmiten se sujuu jo näin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti