sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kävelyretkien rauhoittaminen

Kun koiran kävelyretkiä täytyy rauhoittaa, niin tällä hetkellä toimivin keino on tuoda niihin lisää erilaisia virikkeitä. Koira pyrkii toki edelleenkin ohjaamaan taluttajaansa, mutta kun sille antaa uutta mietittävää, niin hösellys unohtuu - ainakin hetkeksi.

Tänä viikonloppuna lisävirikkeet ovat löytyneet Paloheinän metsästä. Teimme lauantaina Pikin kanssa reilun tunnin retken Niskalan Arboretumiin. Pienessä metsikössä risteilee helppokulkuisia polkuja, joiden seuraamisessa koiran on helppo onnistua. Aika hyvin pieni hauva tarkkailee minua uudessa maastossa. Koiran tekemiä nopeita vilkaisuja oli myös helppo palkita kehumalla tai pieniä nameja tarjoilemalla.

Muita liikkujia oli maastossa aika vähän, jolloin häiriötekijätkin jäivät vähiin. Pikillä on ikävä tapa innostua ohiajavista pyöräilijöistä ja ryntäillä juoksijoiden tai sauvakävelijöiden perään. Kohtuullisen moni ohikulkija sai nyt mennä rauhassa, kun maastossa oli muuta mielenkiintoista haisteltavaa.

Sunnuntaina kävimme yhdessä Paloheinän mäellä. Pikillä ei ollut mitään vaikeuksia juosta rinnettä ylös, mutta minä jouduin hyödyntämään namien antamista omana hengähdystaukonani. Viime yön vesisade oli tehnyt hiekkatielle koiralle rotkoja ja niiden yli oli kiva hyppiä korvat ja häntä hulmuten.
© Esko Lius
Alan jo oppia tulkitsemaan koiran antamia vihjeitä. Molemmilla kävelyretkillä tunnin ulkoilun jälkeen koira alkoi vingahtelemaan ja pysähtelemään eteeni istumaan. Yritti selvästi kertoa, että nyt alkaa väsyttää ja syli olisi tarpeen. Kun vielä heti näiden vihjeiden jälkeen koira alkoi ryntäillä selvästi enemmän ohikulkijoiden perään, niin minun oli syytä ymmärtää hauvani saaneet tältä erää tarpeeksi virikkeitä ja suunnata kotiin.

Molempien retkien iloiset tunnelmat tiivistyvät mukavasti tähän kuvaan.
© Esko Lius
Minä alan siis vähitellen oppia, miten koiraa autetaan onnistumaan kävelyretkillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti