sunnuntai 7. elokuuta 2016

Yöllinen hiippailija ja agilityrata

Yöllinen hiippailija

Kuulen unen läpi, miten olohuoneesta kuuluu rapinaa ja nakerrusta. Jotain raahataan ja taas rapisee. Unenpöpperöisissä tunnelmissa en heti hahmota, mistä on kyse. Kun nostan päätäni, olohuoneeseen tulee hiljaista. Kohta rapisevat askelet kipittävät koiranpedille ja pentu köllähtää makaamaan. Se nostaa katseensa minuun ja tuntuu sanovan: "Ihan tässä olen ollut koko ajan..."

Ja niinkuin minä luulin, että pieni koiranpentu nukkuu koko yön omassa pedissään minun vieressäni.

Agilityrata 

Joskus Pikin ja minun yhteiset pihaleikit muuttuvat haasteellisiksi. Minä liikun vain vähän, vaikka mieli tekisi tehdä pihahommia, mutta Piki tuntuu nauttivan. Opaskirjat väittivät, että kannattaa kokeilla yhtä keinoa pari viikkoa, sillä joskus koirat haluavat oppia hitaasti. Olen valinnut pysähtymistaktiikan. Pari viikkoa tuntuu pitkältä ajalta.

© Esko Lius
Kun haluan tehdä pihahommia ilman apulaista, on minun ensin selvittävä agilityradan haasteellisesta rastista. 80 senttiä tuntuu korkealta ja se on korkea, mutta aika hyvin tässä jo jalka nousee. Naisten 100 metrin aitajuoksussa aidan korkeus on 83,8 cm. En vielä pärjäsi.
© Annu Lius
Nyt kun jalka nousee jo kohtuullisesti, minun täytyy harjoitella korkealla olevian kenkien laittamista jalkaan. Jos unohdan (ja se tapahtuu kyllä aika usein) kengät lattialle, niin vumppakorvainen kenkänoutaja kiikuttaa ne varmasti jonnekin uuteen paikkaan. Ulos pääsee nopeammin, kun ei ensin tarvitse etsiä kenkiä.
© Annu Lius
Pikikin tekee agilityharjoituksia ShowHau Centerin pentueskarista saadun innoituksen jälkeen. Kun tavallisen tasapainolaudan laittaa tyynyn päälle, saa sen liikkumaan pienelle koiralle riittävän rauhallisesti. Kuvaaminen yhdellä kädellä ja koiran syöttäminen nameilla toisella kädellä vaatii minuta vielä treenausta. Piki sen sijaan pärjäsi loistavasti.



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti