lauantai 13. elokuuta 2016

Piha aidataankin nyt eikä keväällä

"Kyllä pentu seuraa sinua pihalla, ei se siitä minnekään lähde." Näin minua oli opastettu, mutta kukaan ei kai muistanut kertoa Pikille, miten sen kuuluisi toimia. Kolmisen viikkoa homma toimikin opastuksen mukaan. Piki jolkotteli meidän seurassamme pihalla, puuhaili välillä omiaan, mutta tuli kutsuttaessa luokse.

Viikko sitten Piki oli oikein itsevarmalla tuulella ja sulki korvansa minun puheeltani täysin. Korvat kääntyivät naapuritontilta kuuluviin ihmisten ääniin ja töppöjalat kuljettivat koiran hetkessä pensasaidan välistä toiselle tontille. Minultakin löytyi napakka askel ja koira oli pian poimittu kainaloon.

Pari päivää tuon jälkeen vein koiran aamupissalle pihalle. Tuohon päivään asti koira oli aina toimittanut asiansa tietylle paikalle, mutta tuona aamuna hauva lähtikin seuraamaan kissamme kulkureittiä. Nenä auki ja korvat kiinni, ja lopputulemana minä kuljen yöpuvussa Olkitiellä kutsumassa koiraa kotiin. Onneksi oli varhainen aamu eikä tiellä liikennettä, monestakin syystä.

Olimme jo puhuneet pihan aitaamisesta ja pohtineet, että se täytyy tehdä keväällä. Silloin Piki on murrosikäinen ja odotuksena on, että aiemmat opetukset unohtuvat helposti. Tässä asiassa olemme kuitenkin nopeita muuttamaan suunnitelmiamme, joten nyt on tilattu 100 metriä aitaa ja pari porttia. Miehellä ei ole vapaa-ajan ongelmia pariin viikonloppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti