lauantai 13. elokuuta 2016

Koira ohjaa taluttajaa

Myönnän, näin se nyt vaan välillä menee. Piki päättää suunnan ja minä seuraan. Sateella seuraan jopa aika vetävin askelin.
© Esko Lius
Pennulla on selvästi erilaisia kävelyfiiliksiä. Aamuisin mennään alussa rauhallisesti, mutta sitten tulee hepuli ja alkaa kiskominen. Iltapäivällä kävely menee suurelta osin mukavasti ja minä päätän luontevasti suunnan ja tahdin. Kunnes vastaan tulee koira tai kaksi ja sitten alkaa taas hepuli ja kiskominen. Iltakävelyt riippuvat päivän kulusta ja kävelyseurasta. Miehen tullessa mukaan homma toimii paremmin. Hauva joutuu tarkkailemaan kahta ihmistä, eikä sillä riitä voimia kiskomiseen.

Syy ei ole koiran vaan minun. Toki olen tiennyt, että hihnassa kulkeminen on pennulle haaste ja että sitä taytyy harjoitella palkitsemalla kaikesta oikeasta toiminnasta. Kuitenkin olen kävelylenkeillä antanut koiran intoilla uusista hajuista ja kohtaamisista ja hypähtää vaikka perhosen perään, sillä täytyyhän sen saada unohtaa hihnan päässä oleva ihminen. Tai siis näin olen ajatellut.


Koiran elekieli -kirja on ollut yöpöydälläni jonkin aikaa. Sitä on helppo selailla ja poimia vinkki tai kaksi. Muutamana iltana olen poiminut kirjasta erityisesti tottelemiseen ja hihnassa kulkemiseen liittyviä ajatuksia. "Koirat haluat toimia käskyjen mukaan." "Koira tuntee olonsa turvalliseksi, kun se tietää, kuka on johtaja." ja ""Useimpien koirien työ on totella omistajiaan."

Siispä olemme nyt tehneet lyhyempiä ja napakampia kävelylenkkjä. Jos koira vetää hihnassa, minä pysähdyn ja kun pentu höllentää vetoa, voimme taas jatkaa kehujen saattelemana. Pentu pääsee nuuskimaan kauempana olevaa kohdetta, kun minä annan luvan ja lähestyviä ihmisiä pentu pääsee tervehtimään vasta pysähtymisen ja istumisen jälkeen. Nameja kuluu, mutta pentu on edistynyt alkuhämmennyksen jälkeen selvästi.

Tosin ihan sellaista pientä robottia en koirastani haluaisi kuin eilen näkemäni pentu. Hihnan toisessa päässä kävellyt herra kulki tiivistä vauhtia määrätietoisesti eteenpäin ja pentu sai fleksillä väljyyttä. Pentu pysähtyi katsomaan meitä ja heilutti innokkaasti häntäänsä, mutta tajusi sitten omistajansa edenneen liian kauas ja lähti kiivaasti perään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti