keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Oman pennun löytäminen

Kun koirakuume syttyi ja sopiva rotu oli löytynyt, piti löytää myös vapaa pentu. Bolognese ry:n sivuilta löysin kahdeksan kasvattajaa, joista jokaisella oli myös kotisivut. Muutamalla sivulla heräsi toivo, sillä ajankohtaista -osiossa ilmoitettiin vapaista pennuista. Valitettavasti sivut olivat vain jääneet päivittämättä.

Jonkun kasvattajan pennut olisivat olleet luovutusiässä vasta elokuussa ja joillakin kasvattajilla oli suunnitelmia syyspennuista. Laitoin pari sähköpostia lähialueen kasvattajille ja kyselin tarkemmin pentusuunnitelmista. Sain yhden vastauksen, jossa kiitettiin kiinnostuksesta rotua kohtaan.

Sitten vain kirjoittamaan lisää hakusanoja selaimen hakukenttään. Pentu olisi kuitenkin järkevintä saada juuri nyt, sillä nyt minulla olisi vielä riittävästi lomaa jäljellä totutella uuteen elämään koiran kanssa. "Myydään koira" ja enter: Hakutulokseksi löytyi monenkirjavaa myyntipalstaa, joista kaikki 'Venäjän tuonnit' ja muut kummajaiset oli helppo karsia pois.

Lemmikkipalstat.net -sivustolta löysin etsimäni. Ruskometsän kennelissä Rovaniemellä olisi luovutusikäinen narttupentu! Laitoin Maijalle sähköpostia ja kerroin hieman meistä perheenä ja niistä olosuhteista, jotka pystyisimme pennulle tarjoamaan. Minulla meni monta roskaa silmään, kun sain nopeasti myönteisen vastauksen. Kennelissä olisi tosiaankin meille sopiva narttu ja Maija olisi valmis etenemään asiassa juuri meidän kanssamme!

Sähköposteja, muutama puhelu ja molemmin puolinen luottamus oli syntynyt. Me saamme oman pennun Ruskometsästä!

Ruskometsän kennelin sivuilla kerrotaan, että pennut tottuvat heti touhuamaan lasten kanssa ja että ne ovat ihmisrakkaita. Tämän yhden pennun kokemuksella lisäisin vielä kuvaukset: luottavainen, puuhakas, utelias, levollinen ja tottunut elämään ympärillään. Olemme eläneet nämä kaksi päivää melko normaalia elämää puutarhatöineen ja tavallisine kolisteluineen. Tähän mennessä pentu on säikähtänyt vain ensimmäisenä aamuna kotipihalla pensaasta lentoon kahahtaneita mustarastaita ja toisena päivänä kissalta saamaansa pusua. Kissalta saatu pusu taisi olla se hurjempi kokemus.

Maijalta saadut ohjeet ja hänen toimistaan välittynyt asenne tuntuivat omalta. Vaikka lemmikkimme on tietysti se maailman suloisin ja pentuna vielä äärimmäisen hellyttävä, niin se on kuitenkin koira. Kun sitä käsitellään ja hoidetaan, niin kaikki tehdään varmoin ottein mahdollisista vastusteluista huolimatta. Pennulle osoitetaan mitä se saa tehdä ja mitä ei. Meidän tehtävämme on antaa turvalliset rajat.

Lemmikkiä opastetaan, mutta sille tarjotaan myös paljon aikaa olla pieni pentu, joka touhottaa ympäriinsä korvat heiluen tai tutkii ympäristöään kuono maassa. Pentu saa möyriä maata ja tulla sottaisena sisälle. Samaan sänkyyn se ei kuitenkaan pääse eikä se saa pihistää meidän ruokiamme (yksi kissannaksu on kuitenkin jo napattu).
Maailman suloisin omenanoutaja pihapuuhissa © Esko Lius
Paperiasiat on hoidettu. Pentu on nyt oma! © Esko Lius
Tämä pentu on selvästi saanut erinomaisen toimivan alun elämälleen. Se ottaa meihin kaikkiin luottavaisesti kontaktia ja tulee kutsuttaessa korvat viuhuen luokse. Pentu tutkii uutta reviiriään uteliaasti ja tulee turvaan lähimmän ihmisen jalkoihin, kun jokin asia on tuntunut liian uudelta. Päiväunien aikana olen mielelläni ollut pennut peti, mutta yöt hauvavauva on nukkunut rauhallisesti omassa pedissään.

Aivan varmasti muutkin kennelit tekevät hyvää työtä bolognesien kasvattamisessa, mutta meille oli ilo hakea oma pentu sellaisesta kennelistä, jonka suhtautuminen koiriin vastaa omaamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti