perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kun hahtuvapallokin voi pelästyttää

Kyllä maailma on vaan jännittävä paikka pienelle pennulle. Sadan metrin kävelymatka kotikadulla tuo hauvalle infoähkyn ja on pakko painua omistajan jalkoihin hiljaa vinkaisten. Emmehän me ole ehtineet aloittaa pentueskariakaan, joten ei pentu vielä osaa lukea kaikkia isojen koirien viestejä.

Päivän suurimman pelästyksen tuotti voikukan hahtuvapallo. Kesken nuuskuttelujen edessä olikin jotain tuttua. Pentu säikähti ja otti useita taka-askelia. Sitten tiukkaa tuijotusta ja hidas lähestyminen. Onko tuo se sama, joka kotipihalla oli hajonnut kirsun kosketuksesta? Tämä pallo sai jäädä rauhaan, sillä pentu oli yhtä kokemusta viisaampi.

© Esko Lius
Toivottavasti se muistaa myös ensi kosketuksensa kimalaisen kanssa. Ulkona olen osannut huolehtia ötökköturvallisuudesta laittamalla hauvalle pidemmille oleskeluille oman alustan.

© Annu Lius
Keittiössä varmistelu ei heti tullut selkäytimestä. Pari päivää sitten hauva nuuskutteli vieressäni paikkoja, kun yhtäkkiä alkoi hurja uikutus ja kiljunta. Pentu lähti juoksemaan päättömästi ympäri olohuonetta ja minä kiiruhdin perään. Tassussa mönki kimalainen. Toisella yrittämällä sain kimalaisen pois turkista ja seuraava tunti menikin pentua rauhoitellessa. Myönnän, soitin jo eläinlääkäriasemallekin ja kysyin neuvoja. Sylittelyn ja päiväunien jälkeen hauva oli taas reipas. Kimalainen oli vain kävelyllä eikä pistänyt pentua.

Pihassa on tähän mennessä kohdattu muurahaisia, perhosia, västäräkkejä, rusakko, mustarastas (jonka perään pennun oli pakko rynnätä) ja joku mahtikokoinen pistiäinen (mahdollisesti tämä). Rusakko oli pelottava, mutta perhosia pystyi kyllä jahtaamaan.

Minä olen oppinut ennakoimaan tilanteita ja katsomaan maailmaa paremmin pennun silmin. Pentu on meillä kotipihalla enimmäkseen ilman hihnaa, mutta nuo yllättävät tilanteet voivat saada sen ryntäämään sinne tänne. Hahtuvapallo on jo tuttu, mutta tippuvat lehdet ovat vielä kokematta. 


3 kommenttia:

  1. Tuo ennakointi on mieenkiintoista. Minulla on ollut kissoja 80-luvulta saakka ja selkäytimestä tosiaan tulee tavaroiden siirtely ja sen päättäminen, mitä voi jättää esille, mitä ei. Esim.työpaikallakin siirrän veitset ym. automaattisesti pois pöydän reunalta, jotta kissat eivät pudota niitä ja loukkaa itseään :-)
    T. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kissamme ovat olleet tässä suhteessa helppoja tapauksia. Kaikenlaista pientä tavaraa voi pitää missä vaan ja keittiössä en ole koskaan löytänyt kissaa pöydältä.

      Tuo veitsien siirtäminen on silti niin tuttua :), sillä lapsien kanssa piti ennakoida koko ajan. Tuosta pikkulapsiajasta on vain kulunut aikaa jo yli 15 vuotta ja ennakointitaidot on ruosteessa.

      Taidankin seuraavana siivota meidän pienen kirjaston tason, sillä pentu osaa jo kulkea rappuja ;)

      Poista
  2. Outoja kissoja tosiaan :-D Etevä pentu, kun jo raput hallitsee.
    T. Merja

    VastaaPoista