perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kavereita, jee!

Aivan mahtavaa nähdä koiranpennussa syttyvä ilo! Onhan niitä juoksuhepuleita ollut kotipihalla meidänkin kanssa, mutta kun ihan oikea kaveri tulee paikalle, niin se on vasta jotain.

Eilen Piki sai vieraaksi yhden pojistamme. Hän on Pikille tuttu parilta ensimmäiseltä päivältä, mutta eivät olleet nähneet viikkoon. Vaikka koira usein heräilee unestaan viipyillen, niin nyt ei heräämiseen tarvittu kuin vilahdus. Voi mikä riemu ja riehuminen! Koira oli tulvillaan iloa.


Samaa hillitöntä riemua Piki sai kokea tänään myös päiväkävelyllä. Lähikentällä oli eräs herra kouluttamassa kahta labbispentua. En ole varma, lähtikö isännästä vai koirista enemmän ääntä, mutta isännälle voisin suositella pentukurssille menemistä. Piki halusi kääntyä metsäpolulle ja siellä olikin vastassa kaksi aarretta!

Ensin ihana vanhempi rouva halusi jutella Pikin kanssa. Hän sai antaa Pikille nameja ja pentu oli aivan innoissaan. Retken kruunasi vielä valkoinen lajitoveri, joka ulkoilutti omaa perhettään. 12-viikkoinen coton de tulear näytti niin suurelta meidän kääpiön rinnalla. Yhteinen leikki löytyi pienen tunnustelun jälkeen ja äityi kyllä hetkessä melko hillittömäksi. Mahtavaa! 

Pieni uupunut hauva nukkuu nyt sohvalla onnellisten unta. 
© Annu Lius

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti