perjantai 15. heinäkuuta 2016

Haaveesta tulee totta

Haaveiden toteutuminen vie aina aikaa. Neljä viikkoa voi joskus tuntua pitkältä ajalta ja neljä vuotta jo ikuisuudelta. Minä odotin 44 vuotta, että haaveeni koirasta toteutuu.

Annu Liuksen kotialbumista
Kuvan Utte-koirani oli lapsuuden rakas seuralainen. Touhukas kääpiövillakoira, joka rodulleen tyypillisesti oli haukkuherkkä ja varoitti uskollisesti kaikesta poikkeuksellisesta. Tuohon aikaan monetkaan eivät osanneet kouluttaa koiriaan niiden ansaitsemalla tavalla ja meidänkin koiramme annettiin lopulta perheeseen, jossa sille oli enemmän aikaa. Koiralle hyvä, mutta pienelle tytölle jäi suuri haave.

Tänä kesänä lomamatkalla Madeiralle rantakaupungin kulkukoira lyöttäytyi seuraamme. Mies totesi, että olisihan tuollainenkin seuralainen ihan mukava. Kohtalokas lausahdus! Koirakuume pomppasi välittömästi tuhanteen ja nyt, kahden viikon kuluttua tuosta kohtaamisesta, olemme sunnuntaina lähdössä junalla Rovaniemelle hakemaan meille koiranpennun.

Ruskometsän kennel (http://www.ruskometsan-kennel.fi/423338103) kasvattaa bologneseja ja koska siellä oli se ainoa vapaa luovutusikäinen narttupentu, niin pitkäkään matka ei tuntunut esteeltä. Junalla matka onnistuu helpoiten. Menomatka sujuu makuuvaunussa ja takaisin tulemme tietysti lemmikkivaunussa.

Kotona on tehty jo muutoksia pientä tulokasta varten. Pystytimme kompostikehikoista pentuaitauksen, josta hauva näkee keittiöön, talon avoimeen osaan ja ulkoterassille. Siellä pentu saa vähitellen harjoitella yksin olemista tulevien työpäivien ajan. Aitaus on myös turvallinen paikka silloin, kun pennun kanssa ei pystytä olemaan aktiivisesti.

© Annu Lius
Ensimmäisten öiden nukkumisjärjestelyt on myös tehty. Minä siirryn pennun kanssa nukkumaan lapsilta tyhjäksi jääneeseen huoneeseen. Meillä on kissa, joka kulkee makuuhuoneemme ikkunasta halujensa mukaan. Jos koiranpentu muuttaisi heti nukkumaan samaan huoneeseen meidän kanssamme, niin asiat etenisivät liian nopeasti kissan suhteen. On siis syytä rauhoittaa tilanne ja kuunnella kaikkia osapuolia.

© Annu Lius
Uusia asioita tapahtuu nyt päivittäin. Niinkuin ihmislasten vauva-aika, hauvavauvojenkin pentuaika menee vauhdilla ohi. Pennun saapuminen on minulle myös suuria tunteita. Siksi tämä blogi. Ruskometsän Pikinenän asettumista taloksi ja perheenjäseneksi tulee varmasti kuvattua ja videoitua. Opimme ja opettelemme monta uutta asiaa yhdessä. Koiran pissalammikot ja ehkä järsityt kengätkin tulevat tutuiksi. Pääsemme pentukurssille ja tutustumme toisiin koirakoihin. Kaikki tämä rakentaa Pikipediaa. Kukahan tässä lopulta kasvattaakaan ja ketä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti